Syksyn punaisia raitahiuksia

Syksy putkahti hiusvärienkin muodossa. Pari ystävääni toivoi piristystä kesän haalentamille hiuksilleen. Molempien osalta päädyimme raidoitettuun punatukkaan. Kumpaisellakin on aiemminkin ollut punaiset hiukset, joten sen suhteen ei muutosta tullut, mutta raidoitusta ei kummallakaan ollut ollut vähään aikaan.

Ystäväni tukka on ihastuttavan luonnonkihara, mutta samalla kiharalle tukalle tyypilliseen tapaan kuivahko ja kesällä auringosta nokkiinsa herkästi ottava. Nytkin jo yli olkapäiden venähtänyttä tukkaa piti saksia noin 10 senttiä. Otsatukka muotoiltiin tällä kertaa pyöreäksi kehystämään kasvoja. Sävyn suhteen tehtiin suurempia muutoksia. Olin ehdottanut ennenkin tukan raidoittamista elävöittämään punasävyistä ja perustyyliltään melko muuttumatonta mallia, mutta vaalennusvoidehässäkät eivät tule tämän pään kanssa kovin helposti kyseeseen. Vaalennusaineella saa helposti jo valmiiksi villaisen hiuslaadun aivan rastoille, joten päädyimme raidoittamaan tukan siten, että osa auringon vaalentamista hiuksista jätettiin yksinkertaisesti värjäämättä. Levitin folio-osuuksiin hiustenhoitoainetta, jotta raitaosiot pysyivät erossa muun tukan värjäyksestä. Loppuhiukset värjättiin yhtä astetta tummemmanpunaisiksi säilyttäen kuitenkin sävyssä luonnollisuus. Lopputuloksesta tuli raikas ja keveä.

Raitaa ja ruosteenpunaa.

Jos edellinen tukka oli karhea, oli tämä toinen sen sijaan hyvin liukas, lasimainen ja aivan tikkusuora. Hiukset olivat päässeet venähtämään lyhyestä mallista jo korvien yli ulottuvaksi. Ehdotinkin, jos leikkaisimme A-linjaisen, mutta lyhyehkönä pysyvän polkan, kun materiaalia sähäkkää polkkaa varten oli nyt päässyt syntymään. Mallia korostettiin värjäyksellä. Ystäväni toi mukanaan kaikki mahdolliset värijämänsä, jotka kaappiensa kätköistä löysi. Mukana oli kuparia, tummempaa kirkkaanpunaista ja raidoitusainetta. Kaikki käytettiin! Sekoitimme punaisista sopivan sävyn pituuksille ja raidoitusaineella teimme hiusten alle valoraitoja.  Pirteä kokonaisuus siitä sukeutui lopulta!

     

Takaa lyhyempi helposti laitettava pirteä A-linjainen polkka.

Kaasojen kikkaraiset kukkakampaukset

Eräs nyt jo entinen työkaverini pyysi minua laittamaan kaasoillensa kampaukset suurena päivänä. Lupauduin mukaan. Ensin oli puhetta lettikampauksista, mutta lopulta saimme kaasojen kanssa vapaat kädet. Koska ohjeistus oli sanalla sanoen väljä, oli minulla hieman improvisoitavaa kampausten suhteen. Huomasin, että hyvin suunniteltu on kyllä puoliksi tehty myös kampausasioissa. Kun oma rima on selkeästi jo korkeammalla, en tuntenutkaan oloani vapaan flowmaiseksi luovassa prosessissa, vaan hetkessä eläminen tuotti lähinnä ahdistusta lopputuloksen suhteen. 

En ollut itse näihin kampauksiin niin täysin tyytyväinen kuin kunnolla suunniteltuihin versioihin todennäköisesti olisin ollut, mutta sain kuitenkin kahteen eri tukkamateriaaliin rakennettua jotakin samaa ilmettä ja ideaa kaasomaiseen tyyliin. Tässäpä nämä tämän kertaiset kikerrykset.

Tumman kaason kiharakokoelma.

Vaalean vienot väkkyrät.

Hunajapolkka

Ystäväni S kävi taas tuunauttamassa polkkansa. Tällä kertaa polkka sai myös hunajaisen kultasävyn kruunukseen, jota S toivoi jo edellisleikkuukerralla toteutettavaksi kesäkuun leikkauksen yhteydessä. Käytin sävyn luomiseen Syossin kestoväriä sävyssä Golden Honey (6.7). Pohdin pitkään ennen varsinaista valintaa, millä kutosen tummuusasteiselle tukalle saisi kauniin kullanhohtoisen sävyn vaalentamatta tukkaa liiaksi, mutta kuitenkin sen verran, että koko sävy kirkastuisi kauniin lämpimäksi hohteeksi. Pallottelin seiskan ja kutosen sävymaailmojen välillä ennen kuin päädyin tuohon 6.7 sävyyn. Golden Honey oli kyllä täysin nappi valinta! Hiukset muuttuivat juuri oikeanlaiseksi kultahunajaiseksi kehräksi korostamaan leikkauksen naisellisuutta. Nyt alkaa näyttää tämä polkka varsin sievältä ja myös kesäisen keveältä, vaikka itse sanonkin. Tästä näet muuten tämän polkan syntytarinan aiemmat vaiheet.

Sivulla alkaa olla lyhyen mallin kasvatuksen/malliin leikkaamisen jälkeen tarpeeksi pituutta, että polkan linja saa sille kuuluvan riittävän volyymin.

S:llä on luonnonlaineikas paksu tukka, jota olen aina halunnut korostaa leikkaustekniikalla. Lainekiharat antavat kampaukselle lisää pehmeyttä ja myös luontevaa lennokkuutta.

Otsatukkaa kevennettiin aika rajulla kädellä, ettei tulisi moppimaista efektiä. Tällä kertaa otsis leikattiin suoraksi edelliskerran vinon mallin jälkeen. S oli itse ehtinyt leikkausten välissä vinon mallin suoristaa, joten jatkettiin luontevaksi koetulla tiellä. Sattumoisin nyt silmälasitkin pääsivät hiusten kaveriksi lämpimään sävymaailmaan!

Waterfall -ranskanlettikruunu ja kiharapilvi

Kuten lupailin, tässä samaiselle ihanalle K:lle tekemäni juhlakampaus hääjuhlaan. K ei pidä siitä, että koko tukka laitetaan nutturalle, vaan osa hiuksista on hänelle luontevampaa pitää auki. Minunkin mielestä tämä tyyli pukee K:ta hyvin. Bongasimme yhtenä päivänä kadulla eräältä vastaantulevalta nuorelta naiselta tämän hauskan kampauksen, jonka nyt toteutin sitten K:lle. Nopea, helpohko ja kätevä tehdä, mutta silti juhlavan ja upean näköinen. Yksinkertainen on kaunista!

Aluksi suihkutin kuivaan tukkaan kampausnestettä tukemaan kiharaa. Kiharat toteutin Remingtonin Pearl Wandilla. Teen kiharat aina osioissa siten, että aloitan niskasta pikkuhiljaa yleten päälaelle saakka. Erotan aina osion kerrallaan piikkikammalla ja loput laitan klipsulla päälaelle kiinni. Mielestäni siten saa kiharat tehtyä siististi ja näppärästi. 

K:lla on valmiiksi luonnonkihara tukka, joten myös puikkokihartimella kiharan teko onnistuu napakasti ja nopeasti. Kun koko pää oli kiharrettu, tupeerasin kevyesti päälaelta hiuksia n.  n. 1/3 osan verran koko kalloon nähden. Tämän jälkeen otin oikealta ohimolta hiuksia sen verran, mitä normaaliin osapäähän tulevaan ranskanlettiin ottaisin. Waterfall-ranskanletin ideana on se, että aina yksi letin suortuva tippuu pois letin keskeltä, josta tulee vesiputousmainen vaikutelma. Waterfall-letistä löytyy hyvä tutoriaali täältä, joten en lähde tässä letin tekoa sanallisesti selittämään. Se varmasti olisi lähinnä sekavaa. Tuo Youtube -kanava, Cute girl hairstyles, kannattaa muuten tilata, jos on vähääkään kiinnostunut erilaisista näyttävistä ja helpohkoista letteihin perustuvista kampauksista. Olen itse oppinut sieltä kikan jos toisenkin, joten voin antaa lämpimät suositteluni. Joka tapauksessa, kun pääsin toiselle ohimolle, kiinnitin letin pään parilla pinnillä kiinni kiharasuortuvien alle. Hieman pöyhin vielä yläosaa ja availin kiharoita luonnollisemmiksi. Lakkaa päälle ja kampaus oli valmis!

Tässä vielä lähikuvaa letistä.

Lyhyen tanssi polkan tahtiin

Ystäväni S käyttää kampaamopalvelujani säännöllisen epäsäännöllisesti. Hänellä oli jonkin aikaa melko lyhyt tukka, jota on nyt parin kerran verran leikelty polkkaa kohden. Alla olevassa kuvassa ensimmäinen polkkaistusversio joskus alkuvuoden tietämillä.

Tukan annettiin rauhassa rehottaen kasvaa. Nyt ollaan tällaisessa vaiheessa.

Ensi kerralla varmaankin ollaan siinä mallissa, jota on alunperin tavoiteltukin, kun myös sivuilta hiuksissa on riittävästi volyymia polkkaan.

Vanhaa Hollywoodia

Ystäväni E pyysi minulta juhlakampausta- ja meikkausta, jonka sitten sain väsäille viime lauantaina. E on siitä(kin) hauska tyyppi, että noudattaa allekirjoittaneen tavoin "mitä enemmän, sen parempi" -mottoa, joten ei tarvinnut säästellä meikissä. Kun E kertoi pukunsa olevan kultapitsillä päällystetty, nousi mieleeni kuva Hollywoodin vanhasta glamourista. Päädyimme nyt paljon punaisella matollakin nähtyyn toispuoleiseen kampaustyyliin yhdistettynä prominenttiin silmämeikkiin. Helppo keissi E:n kanssa, sillä hänen silmänsä ovat oikeat meikkaajan unelmat: suuri luomialue, joka hieman "pullottaa" ulospäin = luomivärin levittäminen on helppoa ja kaikin puolin ihanaa. Meikin rakentamisesta saa kiksejä myös siitä, että ei tarvitse hulluna varoa värien kanssa, vaikka toki pidän myös perinteisen kauneusmeikin tekemisestä. Se on nimittäin kovin haasteellista ehostaa niin, ettei oikein ole varsinaisesti meikattu, mutta silti lookin pitäisi olla selkeästi kohennettu. Enivei, tässä "päässä" ei kyse ollut siitä, vaan meikkiä sai rakennella värien ympärille. Kuva ei nyt kerro totuutta, kuten ei kai koskaan meikkien kohdalla (ellei ole todella pro valokuvaaja, which I'm not). Koko silmämeikki näyttää kuvassa harmillisen yksiulotteiselta ja tylsältä, vaikka se ei sitä kyllä ollut.

Käytin silmämeikkiin:

- Too Facedin pohjustusvoidetta
- Urban Decayn Naked -paletin Half Bakedia, Goshin pinkkiä kultaan shiftaavaa irtoluomiväriä ja varjostuksiin UD:n Smogia. Lisäsin pikkuisen IsaDoran mattamustaa korostamaan varjostusta. Myös alaluomella on Smogia ja mustaa.
- Lisäksi Too Facedin mustaa rajauskynää. Yläluomella rajauksena nestemäinen BodyShopin eyeliner.

Kasvomeikissä muuten:

- Kulmissa Lumenen Harmaanruskea kulmaväri ja väritöntä kulmakarvageeliä samalta valmistajalta. - Kasvoilla MACin E:n omaa meikkivoidetta (sävyä en tsekannut), poskia muotoilemassa MUFE:n Smog ja poskilla MUFE:n ihana pinkki Diana. Korostusvärinä UD:n Virgin.
- Huulilla Natural Code:n vadelmainen pinkki Raspberry Pink (13).

Kampauksen pääideahan näkyy tuossa yllä olevassa kuvassa, mutta tässä muutama lisää, niin saatte idean kokonaisuudesta.

Ekolahja valmistuvalle

Tavaranpaljousähky. Voisin surutta heittää kodistamme n. 1/3 tavaroista pois/kierrätykseen. Kolmihenkinen pikkulapsiperhe kahdella kissalla herkästi uppoaa kaman ja täyhkän mereen, eikä loppua näy. "Kaappi kerrallaan kuntoon" -projekti on valitettavasti ollut muutaman kuukauden jäissä. Taisin traumatisoida itseni taannoin joutumalla poistamaan vaatekaapistani neljä (!!) jätesäkillistä vanhoja vaatteita UFFin laatikkoon. Mukana oli muutamia otoksia muun muassa vuodelta 1998. Kertoo olennaisen. Projekti jatkukoon taas pian.

Kama-ahdinko joka tapauksessa vaivaa niin paljon, ettei tee mieli antaa muillekaan kertakäytettävää ja pian poisheitettävää tavaraa. On mukavampi lahjoa jollakin sellaisella, josta tulee hyvä mieli, mutta jota ei tarvitse tunkea kohtapian kaapin perukoille. Huomenna on hyvän ystävän kandijuhlat, jonne valmistin lahjakorttiperiaatteella ekolahjan. Ystäväni rakastaa niin kauniita peltipurkkeja kuin  norsujakin. Tässä yksi idea pienentää omaa hiilijalanjälkeään.

MITÄ TARVITSET:

- peltipurkki (ostin uutena Espan Enkeleistä, mutta tämänkin olisi voinut tuunata jostakin vanhasta purkista tai ostaa kirpparilta käytettynä)
- jämäaskarteluvälineitä
- mielikuvitusta

TEIN NÄIN:

Askartelin vanhaksi jääneestä norsujonokoristeesta, jämäkartongista ja koristepaperista onnittelukortin.

Norsuja piisasi, joten pari niistä käytin lahjakortteina, jotka piilotin purkin sisälle.

Lisäksi leikkasin kauniista paperista pari lahjakorttia lisää purkkiin piilotettavaksi norsujen kavereiksi. Sinne sitten asettuivat sulaan sopuun.

Lahjakorttien sisällöstä sen verran, että tosiaan, kuten blogin bannerissakin mainitaan, olen kotikutoinen kampaaja/meikkaaja, joka tarjoaa palveluksiaan lähipiirille (tarkoittaen lähinnä ystäviä ja heidän ystäviään jne.). Olen oppinut taitoni harjoittelemalla monien vuosien saatossa. Toki näin nettiaikana on tullut luettua ei pelkästään yhtä tai kahta meikkiblogia ja seurattua hiustenmuotoiluvideoita Youtubesta. Suurin osa kuitenkin on tullut opittua tekemällä. Joskus näitä kauneuskeikkoja sattuu useampi samaan sumaan, toisinaan on pitkiäkin taukoja. Nyt taas tulevana viikonloppuna on tulossa yksi kampaus- ja meikkaussetti sekä parit hiustenleikkuut. Laitan näistäkin kuvia ja juttuja tänne, jahka ehdin. Asia kerrallaan, sano.