Vaaleanpunainen liljoin koristeltu ristiäiskakku

Naapuri pyysi toisen vauvansa synnyttyä, että tekisin heille ristiäisiin kakun. Ilahduin pyynnöstä ja suostuin tietenkin! Tytön ensimmäisiin juhliin on suuri kunnia saada valmistaa juhlapöydän komistus. Naapuri luotti minun näkemykseeni kakun koristelun suhteen, sillä ainoina toiveina oli vaaleanpunainen väri ja liljakoristeet. Myöhemmin naapuri vielä toivoi, että kakun täytteeksi tulisi mustikkaa ja kinuskia. 

Tein kakusta lopulta kaksitäytteisen, eli toiseen kerrokseen meni mustikkaa ja kermavaahtoa, toiseen kinuskia ja kermavaahtoa. Päätin kokeilla ensimmäistä kertaa blueberry curdin valmistamista kakuntäytteeksi, kun oli mahdollisuus käyttää siihen mustikoita. Ohjeen nappasin luottokakkubloggaajaltani Kinuskikissalta. Innostuin myös kinuskitäytteestä, sillä valmistin sen ensimmäistä kertaa kondensoidusta maidosta. Kondensoitua maitoa löydät isommista ruokamarketeista säilykehyllystä. Sisällä on siis makeutettua siirappimaista maitoa, jota keittämällä kattilassa saa aikaan kinuskia. 

Kondensoidun maidon keittäminen kinuskiksi:

1) Tölkki laitetaan avaamattomana kiehumaan 3 tunniksi veteen. Valitse riittävän syvä kattila, jotta saat tölkin kokonaan peitettyä vedellä.

2) Lisäile vettä keittämisen aikana sitä mukaan, kun tarvitsee. Vettä kun höyrystyy keittämisen aikana pois kattilasta.

3) Jäähdytä keitetty tölkki kylmässä vedessä. Avaa purkinavaajalla ja ihastele paksua ihanaa kinuskia!

Alun perin ideana oli kuorruttaa kakku marsipaanilla, lisätä johonkin kulmaan aiemmin sokerimassasta muovailemani ja elintarvikevärein koristemaalaamani liljat sekä spritsata valkosuklaasta muutama koukero kohti toisia kulmia. Suunnittelin lisäksi laittavani hieman sokerihelmiä sinne tänne viimeiseksi silaukseksi. Toisin kävi. Käytin kakun kuorruttamiseen ensimmäistä kertaa Dr Oetkerin vaaleanpunaiseksi värjättyä marsipaania. Se oli virhe, sillä kyseisen lafkan marsipaani käyttäytyi oudon tahmaisesti ja lötkösti. Ilmakin toki oli kostea ja lämmin, mutta olen ennenkin samankaltaisella säällä kakkuja marsipoinut, eikä vastaavanlaisiksi yltyneitä ongelmia ole ennen tullut vastaan Sallisen marsipaanikuorrutteilla. Kaulitun marsipaanin asettaminen kakun päälle osoittautuikin varsin haasteelliseksi, jonka vuoksi marsipaani mm. repeytyi reunoilta ja meni vekille päälliosalta - jotakin, mitä minulle ei ole koskaan ennen sattunut. Luojan kiitos olin varautunut reilulla määrällä marsipaania, sillä sain korjattua reunaosion ylimääräisellä palalla, jonka koristelin pitsireunaiseksi ja vielä lisäkaunistin pitsin sokerihelminauhalla. Vekin ratkaisin siten, että tein sille pari kaveria, jolloin se näytti ikään kuin laskeutuvalta kankaalta, eikä virheeltä. Näitä laskoskuorrutteitahan aina aika ajoin näkee eri kakkublogeissa, joten tiesin sen näyttävän aika kivalta. Lisäsin sitten liljat (jotka nekin meinasivat sään takia olla kuivumatta, mutta sitten kuivuivatpa juuri h-hetkeksi kumminkin!) keskelle ja muutamia aiemmin pikeeristä spritsaamiani vihreitä lehtiä kukille kaveriksi.

Lopulta olin kakkuun ja sen koristeluun tosi tyytyväinen. Makukin vaikutti erinomaiselta, mitä ehdin koemaistaa jämäpaloista. Sain myös naapurilta palautetta, että kakku oli maistunut juhlaväelle hyvin.

Hello Kitty -täytekakku

Olemme muodostaneet vanhemman siskoni kanssa perinteen, että valmistan hänen tyttärilleen synttärilahjaksi toiveiden mukaisen täytekakun. Siskon esikoisen kuusivuotiskakkutoive tuli multimediaviestinä, joka sisälsi kuvan täytekakusta, jonka koristeena oli kakkukestejä viettävä Hello Kitty. Tuumasin heti kärkeen, että kohollaan olevia hahmoja ei kannata kesäkuun kosteisiin hellesäisin valmistaa, sillä koristeet nuupahtaisivat alta aikayksikön. Myöskään kerman kanssa ei kannattaisi kauheasti puljata, joten massakuorrutteinen kakku melko matalilla koristeilla olisi varmin hellesäässä pärjääjä. Ja matalilla koristeilla saa myös mukavasti ilmettä kakkuun.

Tällä kertaa ajattelin hieman oikaista näpertelyn suhteen ja ostin valmiita pikeerikukkia sekä suklaakirjaimia ja -numeroita koristeluun. Omasta takaa löytyi sattumalta pari muovista Hello Kitty -figuuria taannoisista Kindermunista. Säästelin niitä itse asiassa erääseen toiseen HK -kakkuun, joka ei sitten koskaan toteutunut. Ajattelin, että nyt jos koskaan on oiva aika laittaa pikku figuurit viimein matkaan. Minulla ei muuten ole kakun koristeiden suhteen pakkomiellettä syötävyyden suhteen, joten muoviset katit sopivat koristeiden joukkoon mielestäni aivan oivallisesti. En todellakaan ole niin venyvillä hermoilla varustettu, että kykenisin väsäämään aidon näköisen Hello Kittyn marsipaanista. Joku muu sen varmasti tekisi ilomielin, mutta kun henkilökohtaisesti en tunne suurta vetoa tällaiseen nysväilyyn, annoin mennä muovisilla versioilla. Pikku kissat viettävät kakun päällä muffinssikestejä. Muffinssit lautasineen väsäsin marsipaanista ja koristerakeista. Eivät ole täydellisiä ei, mutta ihan kelpoja silti!

Hello Kitty -kissan naaman tein senkin marsipaanista. Mustat viikset, rusetin ääriviivat sekä koristeet ja nenän keltainen täplä on väritetty elintarviketusseilla. Toimivat aika kivasti, vaikka kostealla säällä marsipaanin päälle piirtäminen onkin hieman sotkevaa ja epäsiistiä puuhaa. Minua ei pienet kauneusvirheet niin haittaa, koska en ole ammattilainen ja tällä kertaa en vain jaksanut väsäillä viiksiä ja silmiä mustasta marsipaanista pyörittelemällä. Ihan mukiinmenevät ne ovat noinkin, joten voin kyllä suositella tusseja koristelusta innostuneelle. Monesti olen niitä tarvinnut nimenomaan pienten yksityiskohtien tekoon. Luulenpa vaan, että tussit toimisivat vähemmän hikoilevan sokerimassan tai vaahtokarkkimassan päällä paljon siistimmin.

Täytteenä tässä kakussa oli sankarin makumieltymysten mukaan luomumansikkahilloa ja valkosuklaakermaa. Valkosuklaahan myös jämäköittää täytteen, kun saa vaan makustua jääkaapissa kakun välissä yön yli. Helpottaa jälleen kerran kakun kuorruttamista. Marsipaanin alle sipaisin ohuen pinnansiistimis- ja marsipaaninliimaamiskerroksen samaista valkosuklaakermaa. Kun päällystämisen tekee samana päivänä, ei sokerikreemejä marsipaanin alle tarvita.

Sitruunainen ja taivaallinen täytekakku

Appiukkoni pyysi minua valmistamaan nuorimman poikansa yo-juhliin kakun. Samaisena kauniina kesälauantaina juhlittiin myös appeni eläkkeelle jäämistä, joten kakulle todella oli tilausta! Juhlakansaa oli tulossa partyihin noin 30 henkilön verran, joten täytekakkukin oli kokonsa puolesta komea.

Kakkua kun oli nauttimassa se kolmisenkymmentä suuta, oli kakulla siis myös kokoa ja paksuutta. Tein kolme kääretorttupohjaa kakkua varten, joihin vatkattiin yhteensä 12 munaa. Kakku mahtui juuri ja juuri kakkualustalleni.

Kesäisen juhlakakun täyttö on aina makuasia, mutta itse pidän kovasti raikkaammista yhdistelmistä. Henkilökohtainen suosikkini on sitruunakiisseli yhdistettynä diplomaattikreemiin. Makupari on samalla juhlava, mutta hieman yllätyksellinen ja kepeän kirpsakka.

Diplomaattikreemin perusohjeen löydät näppärästi tästä linkistä. Itse tehty diplomaattikreemi ei muistuta lainkaan kaupan kakkujen tahnamaista tönkkiä, vaan on kuohkeaa ja maukasta vaahtoa. Kreemi kylmetessään hieman jähmettyy, mikä auttaa kakkua pysymään kuosissaan paremmin. Pelkkä kermavaahto herkästi hyllyy ja lössähtelee.

Sitruunakiisselin ohjeen nappasin Kinuskikissalta. Jos muuten ei itse pidä diplomaattikreemistä, voi sen sijaan kiisselin kaveriksi tehdä linkin takaa löytyvää kermavaniljarahkatäytettä. Sekin on kuohkeaa ja maukasta. Voin hyvin suositella.

Koristeet on tehty valkosuklaasta spritsaamalla. Myös valkolakki on valmistettu valkosuklaasta ja erilaisista koristerakeista. Se on yksinkertaisuudessaan tehty siten, että piirsin leivinpaperille yo-lakin, laitoin kuvan marsipaanin päälle ja terävähköllä marsipaanityökalulla painoin leivinpaperin läpi lakin ääriviivat marsipaaniin. Sitten tursottelin alue kerrallaan valkosuklaata lakkiin ja ripottelin reippaasti raetta päälle. Tein muuten lyyran ihan ensimmäiseksi, koska enää jälkikäteen se ei olisi onnistunut.

Kakku sai runsaasti kehuja juhlijoilta. Täytyy myöntää, että itsekin pidin kakun mehevyydestä. Sitruunaiset asiat harvemmin tuottavat pettymystä!