Olemme muodostaneet vanhemman siskoni kanssa perinteen, että valmistan hänen tyttärilleen synttärilahjaksi toiveiden mukaisen täytekakun. Siskon esikoisen kuusivuotiskakkutoive tuli multimediaviestinä, joka sisälsi kuvan täytekakusta, jonka koristeena oli kakkukestejä viettävä Hello Kitty. Tuumasin heti kärkeen, että kohollaan olevia hahmoja ei kannata kesäkuun kosteisiin hellesäisin valmistaa, sillä koristeet nuupahtaisivat alta aikayksikön. Myöskään kerman kanssa ei kannattaisi kauheasti puljata, joten massakuorrutteinen kakku melko matalilla koristeilla olisi varmin hellesäässä pärjääjä. Ja matalilla koristeilla saa myös mukavasti ilmettä kakkuun.
Tällä kertaa ajattelin hieman oikaista näpertelyn suhteen ja ostin valmiita pikeerikukkia sekä suklaakirjaimia ja -numeroita koristeluun. Omasta takaa löytyi sattumalta pari muovista Hello Kitty -figuuria taannoisista Kindermunista. Säästelin niitä itse asiassa erääseen toiseen HK -kakkuun, joka ei sitten koskaan toteutunut. Ajattelin, että nyt jos koskaan on oiva aika laittaa pikku figuurit viimein matkaan. Minulla ei muuten ole kakun koristeiden suhteen pakkomiellettä syötävyyden suhteen, joten muoviset katit sopivat koristeiden joukkoon mielestäni aivan oivallisesti. En todellakaan ole niin venyvillä hermoilla varustettu, että kykenisin väsäämään aidon näköisen Hello Kittyn marsipaanista. Joku muu sen varmasti tekisi ilomielin, mutta kun henkilökohtaisesti en tunne suurta vetoa tällaiseen nysväilyyn, annoin mennä muovisilla versioilla. Pikku kissat viettävät kakun päällä muffinssikestejä. Muffinssit lautasineen väsäsin marsipaanista ja koristerakeista. Eivät ole täydellisiä ei, mutta ihan kelpoja silti!
Hello Kitty -kissan naaman tein senkin marsipaanista. Mustat viikset, rusetin ääriviivat sekä koristeet ja nenän keltainen täplä on väritetty elintarviketusseilla. Toimivat aika kivasti, vaikka kostealla säällä marsipaanin päälle piirtäminen onkin hieman sotkevaa ja epäsiistiä puuhaa. Minua ei pienet kauneusvirheet niin haittaa, koska en ole ammattilainen ja tällä kertaa en vain jaksanut väsäillä viiksiä ja silmiä mustasta marsipaanista pyörittelemällä. Ihan mukiinmenevät ne ovat noinkin, joten voin kyllä suositella tusseja koristelusta innostuneelle. Monesti olen niitä tarvinnut nimenomaan pienten yksityiskohtien tekoon. Luulenpa vaan, että tussit toimisivat vähemmän hikoilevan sokerimassan tai vaahtokarkkimassan päällä paljon siistimmin.
Täytteenä tässä kakussa oli sankarin makumieltymysten mukaan luomumansikkahilloa ja valkosuklaakermaa. Valkosuklaahan myös jämäköittää täytteen, kun saa vaan makustua jääkaapissa kakun välissä yön yli. Helpottaa jälleen kerran kakun kuorruttamista. Marsipaanin alle sipaisin ohuen pinnansiistimis- ja marsipaaninliimaamiskerroksen samaista valkosuklaakermaa. Kun päällystämisen tekee samana päivänä, ei sokerikreemejä marsipaanin alle tarvita.
Hei! Arvelen, että tämä on ensi visiittini blogiisi -> Mansikkamäeltä kipitin tänne.
VastaaPoistaTeet hienoja kakkuja! Mutta pysähdyin nyt tähän - on hyvä taito tehdä koristeet itse ja tosi hauskaakin, mutta toisinaan kaupan valmisvalinta puolustaa paikkaansa.
Kiva kun tulit käymään nami-hiiri ja tervetuloa uudelleen myös! Kiitos myös kehuista, lämmitti mieltä!
VastaaPoistaMansikkamäki on minunkin lukulistalla ollut jo pitkään. Ihailen hänen taidokkaita töitään, mutta kuten sanoit tuossa noista valmistuotteiden käytöstä omien tekeleiden joukossa, en edes pyri Mansikkamäen taituruuteen. On mukava väkerrellä aina aika ajoin, mutta sen kaltaiseen harjoitusmäärään musta ei olisi, että jälki muistuttaisi edes etäisesti Eben töitä. Ei se mitään, tekemisestä tuleva ilo on ollut tärkeintä!