Vegaaninen pinaattikeitto ja rouhesämpylät

Pinaattikeitto ei ole itse asiassa ihan niin yksinkertainen tehdä maukkaaksi, mitä resepti antaa ymmärtää. Kunnon pinaatinmakua on yllättävän vaikea saada esille riittävän voimakkaana, eikä koostumuksenkaan kanssa ole aina ihan helppoa. Silti pinaattikeitto kannattaa ilman muuta valmistaa ennemmin itse kuin napata pakastimesta valmis kuutio matkaan. Keiton valmistaminen ei teknisesti ole ollenkaan hankalaa, mutta maustamiseen kannattaa käyttää hetki ja makustella rauhassa, onko suhteet kondiksessa. Lisäsin ohjeeseen pinaatin määrää, jotta ihanainen rautapitoinen ystävämme pääsee oikeuksiinsa nimellään varustetussa keitossa. Kuvassa olevaan keittoon käytin pakastepinaattia 150g ja se ei mielestäni riitä takaamaan hyvää makua.

Keiton kanssa maistuu parhaiten tuore leipä ja mikäs sen parempi kaveri sopalle kuin itse tehdyt sämpylät! Sämpylät ovat siitä hauska leivottava, että niihin voi upottaa hieman sitä sun tätä ja aina maku kuitenkin on herkullinen. 

Muutama vinkki sämpylän leipojalle:

1) Sämpylätaikinaan kannattaa aina lisätä hieman makeutta. Oivallisesti sämpylätaikinan makeuttamiseen käyvät erilaiset siirapit, kuten tumma ja vaalea leivontasiirappi, agavesiirappi ja miksei vaikka vaahterasiirappi! Tavallinen sokerikin käy paremman puutteessa.

2) Jätä taikina löysähköksi. Se saa siis tarttua kulhon reunoihin, sillä mitä löysempi taikina, sitä pehmoisemmat ja ihanammat sämpylät! Vaikka hyvin se silti kannattaa vaivata, että vehnän gluteeni saa tehdä taikinassa työnsä. Itse käytän taikinakonetta.

3) Älä turhaan koita pyöritellä löysästä taikinasta nättejä palleroita. Riittää, että muotoilet taikinasta nopeasti sämpylöitä reilusti jauhotetuin käsin ja nostelet pellin päälle kohoamaan. Paistaessa muoto tasoittuu kyllä.

4) Malta antaa taikinan kohota reippaasti sekä taikinannostatusvaiheessa että ennen sämpylöiden uuniin laittamista. Takaa kuohkean ja hyvän lopputuloksen.

PINAATTIKEITTO (neljälle)

MITÄ TARVITSET:

3 rkl margariinia (käytin sinistä Keijua) 

3 rkl vehnäjauhoja

6 dl vettä

2 dl kasvismaitoa

2 dl kaurakermaa

250g pakastepinaattia

1 kasvisliemikuutio

valkopippuria

muskottipähkinää

suolaa

sokeria

TEE NÄIN:

1) Sulata margariini kattilassa ja lisää jauhot. Pyörittele jauhot rasvaan hyvin ja anna paistua sen verran, että seos alkaa "kuplia". Älä ruskista.

2) Lisää vesi seokseen samalla hyvin sekoittaen. Varo paakkujen muodostumista!

3) Nakkaa mukaan kasvisliemikuutio sekä kasvismaito ja kaurakerma. Anna pulpahdella hetken.

4) Kun keitto on paksuuntunut, voit heittää pakastepinaattipelletit sopan sekaan. Mausta muskottipähkinällä ja valkopippurilla, heitä ripsaus sokeria mukaan ja tarkista suola, lisää tarvittaessa.

5) Anna kiehahtaa nopeasti.

ROUHESÄMPYLÄT (14-16 kpl)

MITÄ TARVITSET:

5dl kasvismaitoa (käytin mantelimaitoa) 

1pss kuivahiivaa

1,5tl suolaa

1rkl siirappia (käytin agavesiirappia)

3dl (luomu)vehnäjauhoja

3dl (luomu)täysjyvävehnäjauhoja

2dl (luomu)kaurahiutaleita

1dl pähkinärouhetta (surautin parapähkinöistä rouhetta tehosekoittimessa yhdessä öljyn kanssa)

½dl rypsiöljyä

1) Lämmitä maito 42-asteiseksi. Kannattaa muuten käyttää lämpömittaria hommaan, koska 42-asteinen on yllättävän kuumaa.

2) Sekoita vehnäjauhojen joukkoon suola ja kuivahiiva. Lisää lämmitetty kasvismaito joukkoon norona ja vaivaa samalla. Kun käytät taikinakonetta, tämä onnistuu aika näppärästi.

3) Vaivaa joukkoon loputkin jauhot ja lisää siirappi.

4) Lisää pähkinärouhe ja öljy taikinaan, vaivaa ja lisää vielä hieman jauhoja, jos tarvis.

5) Anna kohota kaksinkertaiseksi liinalla peitettynä lämpimässä paikassa. Itse laitan altaaseen lämmintä vettä n. 5-10cm. Kulhon pohja saa tätä kautta lämpöä mukavasti, jotta kohotus onnistuu.

6) Levitä leivonta-alustalle (tai pöydälle) runsaasti vehnäjauhoja ja kumoa kohonnut taikina siihen. Vaivaa enimmät ilmakuplat pois.

7) Jaa taikina kahteen osaan. Leivo molemmista osista n. 7-8 sämpylää nopeasti muotoillen. Vältä vaivaamasta liikaa tässä vaiheessa. Ei haittaa vaikka sämpylät olisivat pellille nosteltaessa susirumia. Ne kyllä siitä tasoittuvat paistuessaan. 

Ruma pötkö odottaa kaunistautumistaan patonkipellillä.

8) Anna kohota liinan alla rauhassa. Paista +225 asteessa n. 10 minuuttia tai kunnes ovat kypsiä.

Nätti kuin mikä!

Nauti lämpöiset sämpylät höyryävän kuuman pinaattikeiton kanssa. Koska tämä versio on vegaaninen, en keittänyt mukaan perinteisiä kananmunia, mutta toki nekin keittoon sopivat, jos et välitä vegaanisuudesta. Vegaaniseen versioon voisi paistaa vaikka kikhernejauheesta "kasvismunakas"palasia. Sopisivat varmasti!

Arjen klassikot: pasta bolognese

Tähän lihattomaan klassikkoon löydät ainekset jokaisesta lähikaupasta, ainakin Helsingistä. Nopea, helppo jokaisen lapsiperheen tavallinen arkiruoka, eli pasta bolognese, vääntyy monenlaisista komboista herkulliseksi ja terveelliseksi pöperöksi, joka maistuu hieman nirsommallekin mukulalle. Pasta bolognese on erittäin kätevä tehdä myös lihattomana, joten ennakkoluulot jorpakkoon ja testaamaan sen ainaisen jauhelihan sijalla proteiininlähteenä Quornia. 

Quorn on mainio ja etenkin helppo vaihtoehto lihan tilalle, sillä se on miedon makuinen ja muistuttaa rakenteeltaan erehdyttävästi lihaa. Voin vannoa, ettei ruokailijat osaisi arvata syövänsä kasvista, ellei sitä heille kerrottaisi. Tämän on useampi lihansyöjä vahvistanut minulle, kun olen tuotetta tarjonnut heille milloin minkäkin ruokalajin mukana. (Jonkun kasvissyöjän mielestä tämä imitointi on "true"kasvissyöntiä vastaan, mutta paljooks nappaa. Jos menee alas edes aterian verran vähemmän lihaa sen vuoksi, että on riittävän aito lihankorvaaja, se on ainoastaan hyvä asia.) Lisäksi Quorn on ympäristöystävällinen ja terveellinen proteiinivalmiste, jossa ei ole juuri lainkaan rasvaa, mutta sen sijaan runsaasti kuitua ja nimensä mukaisesti hyvälaatuista sekä monipuolista proteiinia. Linkin takaa löydät lisää ravintoainetietoa Quornista. Quorn-rouhepussi, joka siis korvaa ruoanlaitossa jauhelihan, maksaa Suomessa n. 4e, eli naudanjauhelihan kanssa suurin piirtein samoissa hinnoissa. Plussana tietysti ympäristövaikutukset ja selkeä terveellisyysetu naudanlihaan verrattuna.

MITÄ TARVITSET:

1 sipuli
1-2 valkosipulinkynttä
1 pss Quorn-rouhetta
hyvää öljyä
1 tlk yrttitomaattimurskaa tai valmis pastakastike makusi mukaan
2 rkl tomaattipyrettä
(ketsuppia)
vettä
suolaa
mustapippuria
yrttimaustetta
spaghettia / pastaa

TEE NÄIN:

1) Laita pastavesi kiehumaan. Suolaa reilusti ja lisää pastat joukkoon kypsymään.

2) Silppua sipulit ja laita pannulle öljyyn kuullottumaan. Lisää sitten joukkoon jäinen Quorn-rouhe ja anna sen ruskistua pikku hiljaa. Kannattaa lisätä joukkoon hieman öljyä tässä vaiheessa, sillä Quorn on luonnostaan hyvin vähärasvainen.

3) Lorauta mukaan tomaattimurska/-kastike, tomaattipyre, ketsuppi ja mausteet. Anna kiehua hiljalleen n. 15 min (tämä tärkeää, sillä Quorn kypsyy keitettäessä). Lisää tarvittaessa hieman vettä notkistamaan kastiketta. Lisäile mausteita, jos tarvis.

4) Valuta pastat. Voit sekoittaa kastikkeen pastan joukkoon isossa kulhossa perinteiseen italialaiseen tapaan tai tarjoilla erikseen.

5) Ripottele valmiin annoksen päälle (vege)juustoa.

Pastaahan tuossa on, vaikka väittää muuta.
Päällä Pizzaschmelziä.

Vegejuustot esittelyssä

Kun viime keväänä siirryimme kasvissyöjiksi, ajattelin sen olevan viimeinen mahdollisuus tiputtaa kolesteroliarvoani ruokavalion avulla. Kolesteroliasia tosin oli eettisten ja ekologisten syiden alle jäävä pikkuseikka, ikään kuin ylimääräinen plussa muuten suuressa henkilökohtaisesti merkittävässä muutoksessa, jos ruokavalio arvooni nyt edes purisi. Arvoni oli korkea, jopa melkein seitsemän pahimmillaan, eikä siihen tuntunut vaikuttavan paino, liikuntatottumukset eikä sen puoleen juuri ruokavaliokaan. Korkean kolesteroliarvon takana on eittämättä geneettinen painolasti, mutta muitakin syitä on ollut. Sittemmin olen nimittäin saanut huomata, että kokemani voimattomuus ruokavalion vaikutuksesta kolesteroliarvoon johtui siitä, etten tajunnut miten paljon kovia rasvoja ruokavaliossani sekasyöjäaikoina todellisuudessa oli, vaikka en koskaan mikään suuren luokan karnivori ollutkaan. Juustot, jogurtit ja ruokakermat lehmänmaitopuolelta nostivat yksinään  kokonaispottia reilusti. Puhumattakaan, että olin alkanut käyttää myös voita leivonnassa ja joskus ruoanlaitossakin karppausbuumin myötä. Ruokavalion kannalta kiinnosti rasva-asioita enemmän luonnonmukaisuus, koska kasvirasvatuotteissa tuntui olevan hurja määrä E-koodirimpsuja rypsiöljyn lisäksi. Siksipä kananmunien ja voin välttely tuntui yksinkertaisesti turhalta, etenkin kun kuvittelin hassusti, etten saa kokonaisuudessa ruokavaliosta liikaa kovia rasvoja.

Kun siirryimme kasvisruokavalioon, pikku hiljaa karsimme ruokavaliostamme pois hämmentävän ison määrän eläinkunnan tuotteita. Eläinrasvoja sisällään pitävät raaka-aineet jäivät harvoin käytetyiksi jopa leivänpäällisjuustoja myöten. Juusto on kuitenkin suurta herkkuani, joten juustosta luopuminen tuntui aluksi hankalalta, vaikkakin erityisesti ekologisessa mielessä niin tärkeältä, että aloin tutustua vegejuustotarjontaan. Onhan juuston hiilijalanjälki hyvin lähellä naudanlihan hiilijalanjälkeä, joten jos kasvissyö ekologisten syiden vuoksi, on enemmän kuin perusteltua ainakin reippaasti vähentää juuston arkipäiväistä käyttämistä, ellei halua kokonaan tuotteesta luopua. Olen matkan varrella testannut useampia eri vegejuustomerkkejä, joista suurin osa on ollut soijapohjaisia, mutta löytyypä joukosta yksi täysin soijatonkin vaihtoehto! 

Löytyy perusmarketista!

Ihan perusruokakaupasta, ainakin isommista, löytyy Cheezlyn soijajuustotuotteita, jotka toimivat ihan siedettävästi leivän päällä ja ruoanlaitossakin. Juusto on aavistuksen pehmeää ja kosteaa paketista otettaessa, mutta sitä pystyy höyläämäänkin leivän päälle tai raastamaan raastimella kuorrutuksia varten - vaikkakin normijuustoa helpommin tuote kyllä murenee. Maku Cheezlyn juustoissa on suolaisen hapan, eikä se äkkikokeilulla juuri muistuta perinteistä juustoa. Ennemmin on kyseessä miellyttävän hapan ja rasvainen valmiste, joka myös kuumentaessa sulaa mukavasti. Suosikkini tämän merkin valikoimasta on cheddarin makuinen "juusto", sillä siinä on makunsa puolesta riittävästi luonnetta. Hintahaitari pyörii n. 4 eurossa tälle pikkumötikälle, eli tavallista juustoa tyyriimpäähän tämä on. Rasva-arvoiltaanhan tässäkin on suhteellisesti iso määrä kovaa rasvaa, vaikkakaan tuote ei sisällä kolesterolia. Tuote on vegaaninen.

Tofuttilta löytyy Suomesta ainakin tuorejuuston tyyppistä valmistetta ja "mozzarella style" -yksittäispakattuja juustoviipaleita. Näitä myydään myös isommissa ruokamarketeissa ja hinta lienee kilomääräisesti ainakin Cheezlyä pikkuisen kalliimpi. Olen kokeillut sekä tuorejuustoa että yksittäispakattuja tuotteita. Kumpikin toimii sinällään ihan mukavasti. Soijamainen, tyypillinen vegejuustomaku näissä on, miedohko ja sinällään arkikäytössä toimiva tuote kyllä. Yksittäispakatut viipaleet pysyvät mukavasti koossa esim. sämpylän välissä. Hinta viipaleille n. 3,5e. Tuorejuuston hintaa en muista, koska olen käyttänyt sitä niin harvoin.

Ekokaupoista löytyy yleensä laajempi vegejuustovalikoima kuin ruokamarketeista. Soijajuustotuotteista pisimmän korren on tähän mennessä vetänyt Sheese-merkin juustot, joita löytyy ainakin Helsingistä niin Ekolosta kuin Ruohonjuurestakin. Suosikkini on ehdottomasti Red Cheddar Style -juustonkaltainen valmiste. Sheese-juustossa on soijan lisäksi kookosöljyä ja makua juustoon tulee myös hiivahiutaleista, kuten myös Cheezlyn tuotteeseen. Sheese-merkin juusto on selvästi kovempi rakenteeltaan ja enemmän juustomainen myös maultaan. Sheese myös sulaa oivallisesti kuumennettaessa ja mainoksen mukaan maistuu jopa paremmalta näin. Itse en menisi tätä väittämään, mutta joka tapauksessa Sheese on selvästi Cheezlyä juustoisempi ja herkullisempi tuote minun mielestäni. Toimii myös raastettuna ja höylällä leikattuna, ei murene niin helposti kuin Cheezly, mutta silti tuotteen kanssa saa olla varovainen, kun sitä leikkelee/raastaa. Hinta on n. 5,50-6,50e hujakoilla. Tuote on vegaaninen.

Paras vegejuusto löytyy mielestäni kuitenkin aivan kirkkaasti Wilmersburgerilta. Tuote löytyi nyt syksyllä Ekolosta niin viipaleina kuin raasteenakin. Nappasin kokeiluun heti molemmat, mutta toistaiseksi olen ehtinyt vasta maistella leivänpäällisversiota, eli Scheibenin Classicia. Juusto on soijaton ja valmistettu suurelta osin kasviöljystä. Maku on mieto, ehkä edamtyyppinen, mutta silti riittävän täyteläinen ja muistuttaa hämmentävän erehdyttävästi tavallista juustoa! Tuotetta saa ainoastaan valmiiksi viipaloituna tai valmiina raasteena, josta ehkä hieman miinusta. Valmisviipaleet ovat minun makuuni melkeinpä poikkeuksetta joko liian paksuja ja/tai isoja, joten joudun aina leikkelemään niitä sopivammiksi. Juusto myös kuluu melko nopeasti, kun viipaleet ovat ennaltamääritetyn paksuisia mötköjä. Tuotesivuja lueskellessa saa tietää, että juusto sopii myös erinomaisesti gratinointiin, joten odotukset raasteen suhteen ovat korkealla.  Pizzaschmelz näyttää ja tuntuu aivan tavalliselta juustoraasteelta, joten hauska kokeilla miltä tuo ihanuus maistuu esim. nimensä mukaisesti pizzan päällä! Tuotekuvat ainakin lupaavat hyvää. Wilmersburginkin juustotuotteet ovat vegaanisia. Hinta viipaleille oli Ekolossa 3,90e ja 250g raastepussi kustansi n. 5e.

Pizzaschmelz-päällysteinen lasagne.

Vaihtoehtoja perinteiselle kermajuustolle siis löytyy aika mittavasti ainakin näin Helsingistä. Ilahduttavaa on, että tuotteita tehdään moniin eri tarkoituksiin ja makuun todella panostetaan. Nykypäivän maailmassa eläinkunnan tuotteiden välttäminen on tehty kuluttajalle melko helpoksi ja myös aidon juuston makua kaipaavalle maistuvaksi, kuten tuo Wilmersburgerin juusto sen osoittaa. Ulkomailta vegejuustoja löytyy todella paljon laajemmalla skaalalla ja helpommin saatavana kuin Suomesta, mutta uskon kyllä, että tänne Pohjolaankin muutos valuu, kunhan kuluttajat tekevät valintoja kaupan hyllyillä. 

Kuten aiemminkin olen tuonut esille, emme ole vegaaneja, vaikka mieluummin kasvikunnan tuotteita käytämmekin. Silloin tällöin ostan tavallista juustoa esim. italialaistyyppiseen ruokaan ja nautin täysin siemauksin herkullisista parmesaanin, mozzarellan, gorgonzolan ja muiden herkkujuustojen mauista. Myös lapsi ja mies kuluttavat leivän päällä jonkin verran tavallistakin juustoa, vaikkakin selvästi aiempaa vähemmän. Kohtuus kaikessa, sanotaan, joten tämä arkivähentäminen on toiminut meidän perheessämme oikein hyvin. Hienointa on ollut löytää ekologinen ja samalla maistuva vaihtoehto tavallisen juuston tilalle.

Ja mitä tulee siihen kolesteroliarvoon, se on tipahtanut 0,7 mittayksiköllä alaspäin kasvissyönnin aloitettuani. Triglyseridiarvot ovat asettuneet normaalialueelle ja HDL-arvokin on nyt melkein suosituksessa. Tämä muutos tapahtui vain muutamassa kuukaudessa, joten usko kasvisruokavalion suhteen on tämänkin vuoksi kyllä lujittunut. Ensi keväänä on seuraava tarkistusmittaus, jolloin saadaan tulosta vuositasolla. Mielenkiinnolla odottelen mittausta ja toki jaan arvon tällä blogissakin teille sitten.

Jos kolesteroliasiat kiinnostavat sinua enemmän, suosittelen tutustumaan esimerkiksi Sydänliiton Kolesterolitietopakettiin.

Kaikki tuotekuvat kyseisten tuotemerkkien nettisivuilta otettu.

Vegaaniset amerikkalaiset pannukakut

Ihailin tuossa yhtenä päivänä amerikkalaisten pannukakkujen ohjetta, jossa kerrottiin, että aitojen pannukakkujen salaisuus on vaahdotetuissa kananmunanvalkuaisissa. Koska itse en halua kasvissyöjänä eläinkunnan tuotteita käyttää, ellei ole ihan_pakko, korvaan ne mieluusti jollakin muulla vaihtoehdolla. Tästä päätöksestä on muuten kolesteroliarvonikin nyökännyt reippaasti alaspäin, joten samalla linjalla jatketaan. Koska amerikkalaiset pannukakut ovat mielestäni todella herkullisia, lähdin etsimään vegaanista reseptiä ihanalle herkulle. Törmäsin toki matkalla Chocochilin paljon käytettyyn ja pätevän oloiseen reseptiin, mutta tällä kertaa hain pannulle jotakin aidomman oloista. Mielestäni pannukakkujen nimittäin tulee olla tittelinsä vastaisesti pulleita ja ilmavia. Luonnollisesti englanninkielinen haku tuotti tulosta paremmin. Post Punk Kitchen -sivustolla on runsaasti erilaisia vegaanisia reseptejä, joista valitsin oman tämän kertaisen pannukakkuohjeeni ihan sillä perusteella, että valmiit pannukakut täyttivät kuvan perusteella oman kriteeristöni kirkkaasti. Ohjeessa myös kerrotaan runsaasti hyviä vinkkejä pannukakkujen tekoon noin yleisesti, joten lähdin kokeilemaan innostuneesti! Ohjeessa käytän amerikkalaista mittaa, eli kuppia, joka vastaa n. 2½ desilitraa. Jos avaat alkuperäisen ohjeen linkistä, huomaat, että se on erilainen kuin tässä postauksessa oleva ohjea. Mikä kokki se sellainen olisi, joka täysin toisen reseptiä noudattaisikaan...

Lopputulos viimeistään vakuutti minut täysin. Pannukakkujen ihastuttava ilmavuus yhdistettynä makeanhappamaan täyteläiseen makuun sai minut melkein nielaisemaan kielen mukana. Ehdottomasti kokeilemisen arvoinen ihan kaikille pannukakkujen ystäville! Joskus kyllä mietin todella, että tarvitaanko kananmunaa lopulta mihinkään muuhun kuin marenkiin..?

MITÄ TARVITSET 6:n PANNUKAKKUUN:

0,5 kuppia jauhettuja parapähkinöitä (mitkä tahansa muutkin pähkinät käyvät)

2/3 kuppia (luomu)täysjyvävehnäjauhoja

1/3 kuppia (luomu)vehnäjauhoja

3,5 tl leivinjauhetta (kyllä, juuri näin paljon)

2 rkl (luomu)ruokosokeria (tavallinenkin toki käy)

1 tl suolaa

1 kuppi manteli- tai soijamaitoa

2 tl omenaviinietikkaa

3 rkl rypsiöljyä

½ tl vaniljauutetta (käytin vaniljasokeria, mutta uute parempaa)

TEE NÄIN:

1) Sekoita kulhossa kuivat aineet keskenään hyvin. Tee keskelle "kuoppa".

2) Sekoita toisessa kulhossa kasvismaito ja omenaviinietikka. Vatkaa haarukalla tai vispilällä seosta reippaasti n. 1-2 minuuttia siten, että maito vaahtoutuu. (Tämä korvaa alkuperäisen reseptin valkuaisvaahdon.)

3) Kaada maitovaahto kuiva-ainekulhon keskelle, lisää öljy ja vaniljauute ja sekoita sitten haarukalla tai vispilällä lettutaikina valmiiksi. Taikina saa olla paksua, joten älä vatkaa kauaa, noin minuutti riittää. Älä käytä taikinan vatkaamiseen missään vaiheessa sähkövatkainta, sillä se tekee pannukakuista sitkeitä! 

4) Lämmitä paistinpannua keskilämmöllä rauhassa ja anna taikinan sillä välin levätä n. 10 min. Tämä on tärkeää, jotta omenaviinietikka ja leivinjauhe reagoivat keskenään riittävästi. Myös jauhojen gluteenin tulee saada levätä hetki.

5) Kun pannu on kuumentunut riittävästi, lisää sille öljyä/margariinia maltillisesti. Liiallinen rasvamäärä tekee pannukakun pinnasta kovan.

6) Kaada pannun keskelle n. ½ kuppia taikinaa. Voit muotoilla taikinaa lastalla pyöreämpään muotoon, jos haluat. Taikinan kuuluu silti hieman levitä ennen kuin se alkaa itsestään kohota pannulla. Paista molemmin puolin kullanruskeaksi. 

7) Tarjoile perinteisesti vaahterasiirapin kanssa. Myös tuoreet marjat sopivat pannukakkujen kanssa oivallisesti!

Arjen klassikot: nakkikeitto

Aloitan arjen klassikot -sarjan blogissa. Sain inspiraation tähän Docventuresin Lihattomasta lokakuusta. Riku Rantala kirjoitti ajatuksistaan osuvasti Helsingin Sanomissa 5.10.2013. Samaa olen miettinyt itsekin. En oleta kaikkien kääntyvän kasvissyöjiksi, kuten itse teimme, mutta ihmettelen todella, miten lihavoittoinen suomalainen ruokakulttuuri nykypäivänä on. Tyypillisesti ihmiset syövät jotakin lihaa joka päivä jollakin lämpimällä aterialla. Joka päivä. Se on järjetön määrä se. On kestämätöntä niin ekosysteemille kuin tuotantoeläimillekin jatkaa ruokakulttuuria näin lihavoittoisena. Siksipä kannan korteni kekoon ja perustan kasvisarkiruokasarjan blogiini. 

Nimensä mukaisesti jaan tässä sarjassa aina jonkun perinteikkään yleensä lihaversiona tunnetumman arkiruokaohjeen kuvien kera kasvis- ja/tai vegaaniversioksi muutettuna. Koska olemme ennen itsekin olleet sekasyöjiä, on kasvisruokavalioon siirryttyämmekin jäänyt ruokalistalle monia perinteisiä suomalaisia liharuokia, jotka olen kasviskääntänyt mielestäni voitokkaasti. Näitä toki on nettimaailma pullollaan, mutta ei vielä minun versioitani! Uskon vakaasti, että kannattaa aina kertoa se oma näkemys myös klasareista, sillä aina saattaa löytyä takataskusta joku erityinen kikkakolmonen, jonka vuoksi tavallisestakin ruoasta saa monin verroin parempaa! Onhan myös selvää, että lapsiperheessä nämä arjen helpot ja nopeat mutta samalla kaikille maistuvat reseptit ovat aktiivikäytössä, joten niitä voi hyvin suositella myös sellaiseen perheeseen, jossa syödään sekaruokaa. Yhdenkin tavallisen liharuoan muuttaminen kasvisversioksi viikossa olisi jo iso edistysaskel niin ekologisessa kuin eettisessäkin mielessä. Ja voin taata, ettei maussa häviä piiruakaan! Haastan etenkin kaikki sekasyöjäperheet kokeilemaan kasvisvaihtoehtoa perinteisistä ruokalajeista!

Sarjan saa luvan aloittaa monen lapsiperheen suosikki eli nakkikeitto.

MITÄ TARVITSET:

1l vettä

1 pkt kasvisnakkeja (tällä kertaa perinteisiä Hälsan's Kökin soijanakkeja, koska niitä saa lähi-Alepasta)

6-7 keskikokoista (luomu)perunaa (käytin puikulaa)

2 (luomu)porkkanaa

hyvää paistonkestävää öljyä (käytin avokadoöljyä)

1 (luomu)sipuli

1,5 (luomu)kasvisliemikuutiota (suosittelen Reformin luomukasvisliemivalmisteita)

7-10 maustepippuria

tuoretta persiljaa

(suolaa)

TEE NÄIN:

1) Laita vesi kiehumaan. Kuori ja pilko perunat ja porkkanat suupaloiksi. Laita veteen porisemaan.

2) Silppua sipuli. Käytä soijanakit mikrossa pari minuuttia. Nopean mikrotuksen jälkeen pakkasnakit on  merkittävästi helpompia pilkkoa siivuiksi.

3) Kuullota sipulisilppu öljyssä pannulla. Lisää sitten myös nakkiviipaleet pannulle saamaan väriä. Samalla nakkaa keittoon kasvisliemikuutiot.

4) Kun perunat ja porkkanat ovat kypsiä ja kasvisliemikuutiot liuenneet, lisää sipulinakkisekoitus keittoon. Anna kiehahtaa, mutta älä enää keitä. Soijanakit hajoavat keitettäessä helposti.

5) Tarkista maku ja lisää suolaa tarvittaessa. Silppua reilusti persiljaa keiton päälle.

6) Nauti (kasvis)maidon ja ruisleivän kanssa.

Sähäkkä Smaragdi - Pin Up Babe!

Kaunis K!

Rakas sukulaisnaiseni luotti jälleen kerran kampaamo- ja meikkauspalveluihini pestaten minut häävieraslookin tekoon. Tämä neito on kovasti kiintynyt pin up -tyyliin, joten samalla linjalla jo aiemmin hänelle tekemieni kampausten suhteen mentiin. Itsekin kyseisestä tyylistä pidän kovasti naisellisine hiuksineen ja huomiota herättävine rajauksineen, joten tehtävä oli jälleen kerran hyvin mieluinen. 

Tällä kerralla päädyin aiemmin hänelle tekemäni etukiehkuratyyppisen heiton sijaan kieputtamaan hiukset kahdelle tötterölle, joita pin up -kielessä kutsutaan nimellä victory rolls. Näitä hauskoja kiehkuroita voi laitella hiuksiinsa oikeastaan miten kuten vain, mutta tyypillisimmillään ne ovat juurikin tuossa hiusten etuosassa osoittaen toisiaan päin. Alla olevista kuvista näkyy aitoja ja niitä perinteisiä vintage victory rollseja.

 

Itse päädyin kuitenkin erilaiseen ratkaisuun hiusten kieputtamisen suhteen, sillä halusin tuoda kampaukseen tujauksen rokkihenkisyyttä ja tämän päivän menoa. Kiharatkaan eivät ole täydellisessä yhdenmukaisessa kiehkurassa takaosasta, vaan jätin sinnekin vapaampaa villiä käkkärää, sillä K:n asu ei ollut ihan niin samalta pin up -vuosikymmeneltä, vaikka aivan valloittava mekko olikin. Myös K:n hiusten selkeä polkkamitta toi omat haasteensa niin rullien kuin takaosan tekemiseen. Rullien tekemiseen löytyy netistä pilvin pimein erilaisia videoita, mutta vaikka niitä kuinka tuijottaa, vaatii kieputtelu hieman asettelua ja sellaista hakemista, että jos et ole kovin kokenut tukanväkertäjä, suosittelen harjoittelemaan ennen h-hetkeä rullien tekemistä. Periaatteessahan koko homma on melko yksinkertainen, mutta monet pienet elementit, kuten tupeerauksen riittävyys mutta rullan pinnan siistinä pitäminen ilman tupeerauksen aukiharjaamista, voi vaatia oman aikansa.

Upea mekon smaragdinvihreä väri innosti sitten jatkamaan sävymaailmaa myös silmiin, joihin uskaltauduin tällä kertaa tekemään melko vahvan meikin. Varjostus nostettiin korkealle kohti kulmaluuta sammalenvihreällä ja upeasti kiiltelevällä sävyllä. Valoa ja iloa tuomaan lisättiin inanen kultaa silmän  viimeiseen kolmannekseen ja etenkin sisänurkkaan. Koko komeus kruunattiin kaksinkertaisella pin up -rajauksella. Ensin alle tavallista mustaa eyelineriä siipimallisena rajauksena ja ihan kiinni tähän linjaan yläpuolelle ohut kimaltava juuri passelinsävyinen vihre eyeliner tuomaan sopivaa blingiä lopputulokseen. Iho pyrittiin pitämään suht siistinä ja selkeänä, kuten myös raikas korallinen huulimeikki.

Kuvalähteet: kuva 1, kuva 2

Vegaaninen banaanikeikauskakku

Tätä kakkua kannattaa testata, kun kotoa löytyy pari ylimääräistä parhaat päivänsä nähnyttä banaania. Silloin hedelmäliha on sopivan makeaa täytteeseen. Kakku on muuten mielettömän mehukasta ja ihanan pehmeää ihan pelkältä taikinaosioltaankin. Rupesin heti miettimään, että sovellan joskus vielä kakkutaikinaohjetta esimerkiksi muffinsseihin, koska se sopisi rakenteensa puolesta niihin täydellisesti. Juuri tämän kaltaista kakkuohjetta olen kaipaillutkin, jossa itse taikinaosuus ei jää liian kuivaksi tai mauttomaksi. Kiitos kuuluu varmaankin soijajogurtille, joka on kyllä uskomattoman monikäyttöinen kaveri!

Ohjeen löysin Celine Steenin ja Joni Marie Newmanin kirjasta "Vegaanikeittiön käsikirja", jonka ensin lainasin kirjastosta, mutta ihastuttuani monipuolisiin resepteihin, päätin hankkia sen myös omaksi. Eipä ole kaduttanut. Varmasti blogin puolella tullaan nautiskelemaan vielä usein kyseisen kirjan herkullisista taidonnäytteistä!

MITÄ TARVITSET:

Täyte:

reilu 2 dl fariinisokeria
½ dl vegaanista margariinia (itse käytin sinistä Keijua)
½ tl kanelia
(2 rkl tummaa rommia [jätin itse pois])
2 kypsää banaania

Kakku:

reilu 1 dl vegaanista margariinia
vajaa 2 dl ruokosokeria (tavallinen käy myös)
½ dl pellavansiemenrouhetta (laitoin tilalle mantelijauhoa)
3/4 dl lämmintä vettä (jos laitat pellavansiemenrouhetta)
1 tl vaniljasokeria
3,5 dl vehnäjauhoa (voi käyttää myös täysjyvää, ainakin osin)
1 tl leivinjauhetta
½ tl soodaa
ripaus suolaa
reilu 1 dl soijajogurttia (käytin Alpron luomu maustamatonta)

Tarjoiluun:

vaniljakaurajäätelöä

TEE NÄIN:

1) Kuumenna uuni 180 asteeseen ja voitele halkaisijaltaan 20-senttinen kakkuvuoka.

2) Sekoita fariinisokeri, margariini ja kaneli pienessä kattilassa keskilämmöllä. Seos on valmis, kun margariini sulaa ja seos on tasaista. Kaada seos kakkuvuoan pohjalle.

3) Leikkaa banaanit viipaleiksi ja asettele vuokaan fariiniseoksen päälle.

4) Vatkaa margariini ja sokeri vaahdoksi. (Sekoita pellavansiemenrouhe lämpimään veteen ja vatkaa vähitellen margariiniseoksen joukkoon.)

5) Yhdistä jauhoihin leivinjauhe, sooda, suola ja vaniljasokeri. Sekoita erissä margariinivaahtoon.

6) Hämmennä joukkoon soijajogurtti ja lusikoi valmis taikina banaanien päälle varovasti.

7) Paista n. 45-55 minuuttia, kunnes kakku on kullanruskea ja keskelle työnnetty puutikku ei nappaa mukaansa löysää taikinaa.

8) Anna jäähtyä n. 10 minuuttia, jonka jälkeen irroita kakun reunat veitsellä irti vuoasta. Kumoa tarjoilulautasella ja nauti kaurajäätelön kanssa.

Syksyn punaisia raitahiuksia

Syksy putkahti hiusvärienkin muodossa. Pari ystävääni toivoi piristystä kesän haalentamille hiuksilleen. Molempien osalta päädyimme raidoitettuun punatukkaan. Kumpaisellakin on aiemminkin ollut punaiset hiukset, joten sen suhteen ei muutosta tullut, mutta raidoitusta ei kummallakaan ollut ollut vähään aikaan.

Ystäväni tukka on ihastuttavan luonnonkihara, mutta samalla kiharalle tukalle tyypilliseen tapaan kuivahko ja kesällä auringosta nokkiinsa herkästi ottava. Nytkin jo yli olkapäiden venähtänyttä tukkaa piti saksia noin 10 senttiä. Otsatukka muotoiltiin tällä kertaa pyöreäksi kehystämään kasvoja. Sävyn suhteen tehtiin suurempia muutoksia. Olin ehdottanut ennenkin tukan raidoittamista elävöittämään punasävyistä ja perustyyliltään melko muuttumatonta mallia, mutta vaalennusvoidehässäkät eivät tule tämän pään kanssa kovin helposti kyseeseen. Vaalennusaineella saa helposti jo valmiiksi villaisen hiuslaadun aivan rastoille, joten päädyimme raidoittamaan tukan siten, että osa auringon vaalentamista hiuksista jätettiin yksinkertaisesti värjäämättä. Levitin folio-osuuksiin hiustenhoitoainetta, jotta raitaosiot pysyivät erossa muun tukan värjäyksestä. Loppuhiukset värjättiin yhtä astetta tummemmanpunaisiksi säilyttäen kuitenkin sävyssä luonnollisuus. Lopputuloksesta tuli raikas ja keveä.

Raitaa ja ruosteenpunaa.

Jos edellinen tukka oli karhea, oli tämä toinen sen sijaan hyvin liukas, lasimainen ja aivan tikkusuora. Hiukset olivat päässeet venähtämään lyhyestä mallista jo korvien yli ulottuvaksi. Ehdotinkin, jos leikkaisimme A-linjaisen, mutta lyhyehkönä pysyvän polkan, kun materiaalia sähäkkää polkkaa varten oli nyt päässyt syntymään. Mallia korostettiin värjäyksellä. Ystäväni toi mukanaan kaikki mahdolliset värijämänsä, jotka kaappiensa kätköistä löysi. Mukana oli kuparia, tummempaa kirkkaanpunaista ja raidoitusainetta. Kaikki käytettiin! Sekoitimme punaisista sopivan sävyn pituuksille ja raidoitusaineella teimme hiusten alle valoraitoja.  Pirteä kokonaisuus siitä sukeutui lopulta!

     

Takaa lyhyempi helposti laitettava pirteä A-linjainen polkka.

Kaasojen kikkaraiset kukkakampaukset

Eräs nyt jo entinen työkaverini pyysi minua laittamaan kaasoillensa kampaukset suurena päivänä. Lupauduin mukaan. Ensin oli puhetta lettikampauksista, mutta lopulta saimme kaasojen kanssa vapaat kädet. Koska ohjeistus oli sanalla sanoen väljä, oli minulla hieman improvisoitavaa kampausten suhteen. Huomasin, että hyvin suunniteltu on kyllä puoliksi tehty myös kampausasioissa. Kun oma rima on selkeästi jo korkeammalla, en tuntenutkaan oloani vapaan flowmaiseksi luovassa prosessissa, vaan hetkessä eläminen tuotti lähinnä ahdistusta lopputuloksen suhteen. 

En ollut itse näihin kampauksiin niin täysin tyytyväinen kuin kunnolla suunniteltuihin versioihin todennäköisesti olisin ollut, mutta sain kuitenkin kahteen eri tukkamateriaaliin rakennettua jotakin samaa ilmettä ja ideaa kaasomaiseen tyyliin. Tässäpä nämä tämän kertaiset kikerrykset.

Tumman kaason kiharakokoelma.

Vaalean vienot väkkyrät.

Vaaleanpunainen liljoin koristeltu ristiäiskakku

Naapuri pyysi toisen vauvansa synnyttyä, että tekisin heille ristiäisiin kakun. Ilahduin pyynnöstä ja suostuin tietenkin! Tytön ensimmäisiin juhliin on suuri kunnia saada valmistaa juhlapöydän komistus. Naapuri luotti minun näkemykseeni kakun koristelun suhteen, sillä ainoina toiveina oli vaaleanpunainen väri ja liljakoristeet. Myöhemmin naapuri vielä toivoi, että kakun täytteeksi tulisi mustikkaa ja kinuskia. 

Tein kakusta lopulta kaksitäytteisen, eli toiseen kerrokseen meni mustikkaa ja kermavaahtoa, toiseen kinuskia ja kermavaahtoa. Päätin kokeilla ensimmäistä kertaa blueberry curdin valmistamista kakuntäytteeksi, kun oli mahdollisuus käyttää siihen mustikoita. Ohjeen nappasin luottokakkubloggaajaltani Kinuskikissalta. Innostuin myös kinuskitäytteestä, sillä valmistin sen ensimmäistä kertaa kondensoidusta maidosta. Kondensoitua maitoa löydät isommista ruokamarketeista säilykehyllystä. Sisällä on siis makeutettua siirappimaista maitoa, jota keittämällä kattilassa saa aikaan kinuskia. 

Kondensoidun maidon keittäminen kinuskiksi:

1) Tölkki laitetaan avaamattomana kiehumaan 3 tunniksi veteen. Valitse riittävän syvä kattila, jotta saat tölkin kokonaan peitettyä vedellä.

2) Lisäile vettä keittämisen aikana sitä mukaan, kun tarvitsee. Vettä kun höyrystyy keittämisen aikana pois kattilasta.

3) Jäähdytä keitetty tölkki kylmässä vedessä. Avaa purkinavaajalla ja ihastele paksua ihanaa kinuskia!

Alun perin ideana oli kuorruttaa kakku marsipaanilla, lisätä johonkin kulmaan aiemmin sokerimassasta muovailemani ja elintarvikevärein koristemaalaamani liljat sekä spritsata valkosuklaasta muutama koukero kohti toisia kulmia. Suunnittelin lisäksi laittavani hieman sokerihelmiä sinne tänne viimeiseksi silaukseksi. Toisin kävi. Käytin kakun kuorruttamiseen ensimmäistä kertaa Dr Oetkerin vaaleanpunaiseksi värjättyä marsipaania. Se oli virhe, sillä kyseisen lafkan marsipaani käyttäytyi oudon tahmaisesti ja lötkösti. Ilmakin toki oli kostea ja lämmin, mutta olen ennenkin samankaltaisella säällä kakkuja marsipoinut, eikä vastaavanlaisiksi yltyneitä ongelmia ole ennen tullut vastaan Sallisen marsipaanikuorrutteilla. Kaulitun marsipaanin asettaminen kakun päälle osoittautuikin varsin haasteelliseksi, jonka vuoksi marsipaani mm. repeytyi reunoilta ja meni vekille päälliosalta - jotakin, mitä minulle ei ole koskaan ennen sattunut. Luojan kiitos olin varautunut reilulla määrällä marsipaania, sillä sain korjattua reunaosion ylimääräisellä palalla, jonka koristelin pitsireunaiseksi ja vielä lisäkaunistin pitsin sokerihelminauhalla. Vekin ratkaisin siten, että tein sille pari kaveria, jolloin se näytti ikään kuin laskeutuvalta kankaalta, eikä virheeltä. Näitä laskoskuorrutteitahan aina aika ajoin näkee eri kakkublogeissa, joten tiesin sen näyttävän aika kivalta. Lisäsin sitten liljat (jotka nekin meinasivat sään takia olla kuivumatta, mutta sitten kuivuivatpa juuri h-hetkeksi kumminkin!) keskelle ja muutamia aiemmin pikeeristä spritsaamiani vihreitä lehtiä kukille kaveriksi.

Lopulta olin kakkuun ja sen koristeluun tosi tyytyväinen. Makukin vaikutti erinomaiselta, mitä ehdin koemaistaa jämäpaloista. Sain myös naapurilta palautetta, että kakku oli maistunut juhlaväelle hyvin.

Saarenmaa! (OSA 1)

Laurentiuse kirik Kuressaaressa.

Vietimme perheemme kanssa heinäkuussa viikon Saarenmaan merellisissä maisemissa. Olin haaveillut jo vuosia kyseiselle Viron saarelle matkaamisesta, joten intoa piisasi. Vuokrasimme saarelta mökin jo aikaisin alkuvuodesta, mutta valikoima siihen aikaan vuodesta oli jo päässyt suppeaksi. Olemme ennenkin Viroon matkatessamme käyttäneet Estrentiä majoituksessa, ja koska olemme kyseisen firman palveluihin tyytyväisiä, tälläkin kertaa löytyi punkka sitä kautta. Lämpimästi voin siis suositella sitä kautta mökin/asunnon vuokrausta, jos Viroon olet matkaamassa ja et ole halukas varaamaan hotellia.

Päädyimme valikoinnin tuloksena virolaista perinnesisustusta vaalineeseen mökkiin Mändjalaan lähelle Saarenmaan ainoata kaupunkia, Kuressaarea. Sijainti oli menojemme kannalta oikein sopiva, sillä Mändjalassa sijaitsee iso hienohiekkainen ja matala ranta ja Kuressaaressa useita turistikohteita, kauppoja ja tietysti niitä ruokapaikkoja. Matkaa Kuressaareen oli 9 km, joten sekin vaikutti valintaamme oleellisesti.

Maastoltaan Saarenmaa muistuttaa Viroa tasaisuudeltaan ja puustoltaan. Vehreitä lehtipuita on selvästi Suomea enemmän, ja tiet ovat suorempia niin vertikaalisesti kuin horisontaalisesti. Saarenmaa on kooltaan näppärä. Rannalta toiselle ei ajele reipasta tuntia pitempään korkeussuunnassa, eikä päästä päähänkään matkaa hurjan paljoa kerry. Rannikkoteillä on nähtävissä useita tuulivoimaloita, jotka riemastuttivat erityisesti pikkumiestä, niitä kun bongattiin jatkuvasti yhtäläisellä innolla. Myös pyörällä pääsee liikkumaan erittäin kätevästi, sillä saarella ollaan panostettu pyöräreitteihin. Näimmekin matkamme aikana useita pyörillä reissussa olevia. Jos patikoinnista on kiinnostunut, löytyy Saarenmaalta useita siihen tarkoitukseen sopivia merkittyjä reittejä. Itse päätimme ottaa mukaan matkalle oman auton, jolla huristelimme kohteesta toiseen. Kolmivuotiaan kanssa se vielä tuntui sopivalta valinnalta.

Saarenmaan maakunnan pääkaupunki Kuressaare on erittäin kaunis ja helposti hallintaan otettavissa oleva pikkukaupunki Riianlahden rannalla. Noin kolmasosa saarenmaalaisista asuukin pääkaupungissa. Pikkukujia, mukulakivikatuja ja toinen toistaan kauniimpia pitsihuviloita saa ihailla tämän tästä. Keskustassa onkin paljon kalkkiliuskekivestä rakennettuja rakennuksia 1700- ja 1800-luvuilta. Talot ovat kauniin valkohohtoisia ja eläväpintaisia, rautaparvekkeellisia ja ristikkoikkunallisia ihanuuksia. Virolaiset ovat fiksusti korjanneet ja remontoineet vanhaa kunnioittaen. 

Piispanlinnan sisar Larilyn.

Keskustassa on ikään kuin isohko "torityyppinen" tieratkaisu keskellä Lossi tänavia, Kuressaaren päätietä, jonka ympärille keskittyy kaikki oleellinen. Sieltä löytyy esim. vanha paloasema, joka sittemmin on remontoitu ravintolaksi. Torin ympärillä on toki useita muitakin ravintoloita ja liikkeitä. Osa liikkeistä myy selkeästi tunnelmaan panostaen saarenmaalaista ja muhulaista käsityöperinnettä, osa taas kaiken maailman viiden euron neonkeltaisia rättejä, kirjavia mekkoja ja venäläistyylisiä pompöösejä kukkakuosillisia jakkupukuja, kaikki sulassa sovussa. Lossi tänav alkaa Piispanlinnalta, joka lienee Kuressaaren tunnetuin nähtävyys Baltian yhtenä parhaiten säilyneenä keskiaikaisena linnana. Ihan keskustasta löytyy myös turg (tori), josta saa myös perinnekäsityötä (kalliin hinnoin) ja kalaa. Esikaupunkialueelta löytyy yksi kauppakeskuskin ja isompia ruokamarketteja. Virolaisissa ruokamarketeissahan voisi viettää helposti tunteja hypistellen kaiken maailman säilykkeitä, hillokkeita, mehuja ja keksejä.

 

Nykyisin Kuressaari on tunnettu etenkin kylpylöistään, joita taitaa olla yhteensä seitsemän ja yksi vielä Muhun saarella ihan vieressä. Lasten rientoihin kylpylöistä ei oikein ole, sillä kylpylälomat ovat selkeästi suunnattu aikuiseen makuun kuuluisine mutahoitoineen sekä terveys- ja kauneuspalveluineen. Ainoastaan yhdessä kylpylässä, Spa Rüütlissä, oli ainokainen melko vauhdikas ja kolmivuotiaalle sopimaton liukumäki, mutta isohkosta lastenaltaasta riitti hyvin riemua ilman pikkuväelle sopivaa mäkeäkin. Varsinaista vesipuistomeininkiä on siis turha odottaa. 

Vauvaranta Kuressaaressa

Isompien lasten kanssa, ja itse asiassa pienempienkin, kannattaa suunnata mieluummin rannalle. Kuressaaren kaupungista löytyy yksi yleinen ja melko siisti ranta, jota mataluutensa vuoksi kutsutaan Vauvarannaksi. Alue on siisti, vessat löytyvät ja hienon hiekan lisäksi isot nurmikkoalueet ympäroivät rantaa. Vesi on matalaa, pikkukaloja uiskentelee tämän tästä rannassa asti. Valitettavasti joukosta tapaa aina välillä veivinsä heittäneitä mereneläviäkin, joka henkilökohtaisesti tipautti pointseja rantaelolta. Mändjalassa, vajaa 10 kilometriä Kuressaaresta, löytyy iso rantakaistale, jonka ranta-aluet eivät välttämättä ole yhtä hoidettuja, mutta vesi on siistimpää. Vaikka meressä on kauttaaltaan hiekkapohja, on merileväkasvusto paikka paikoin aika runsasta, etenkin Mändjalan rannoilla. Merilevää siistitään rannoilta kyllä pois, mutta se aiheuttaa puolestaan melko tymäkkää hajuhaittaa pulikoijille.

Matalaa menoa Mändjalan rannoilla.

Saarenmaalta löytyy paljon lapsiystävällisiä ja näkemisen arvoisia nähtävyyksiä, joista tälle ensimmäiselle kerralle valikoimme Piispanlinnan (kuten ylläolevasta nunnakuvasta varmasti jo päättelittekin) ja Anglan tuulimyllyt. Muitakin kivoja kohteita on, mutta aikatauluttomaan ja rentoon hengailuun keskittyvällä lomalla ei kannattanut ahnehtia liikaa, etenkään kun mukana oli armas leikki-ikäisemme, jolle jo ajelu tuulivoimaloiden ohi oli nähtävyys kerrassaan! Anglaa voin kyllä suositella, sillä vanhoihin ja hyvin säilyneisiin myllyihin pääsee myös sisälle. Paikka on kuvankaunis ja ehtaa virolaista maalaismaisemaa pullollaan. Auringon porottaessa pilvettömältä taivaalta tuntui hetken, että olisimme sujahtaneet takaisin maanviljelyksen kulta-aikaan sadan vuoden taakse.

Mökki itsessään oli ennemmin vanhahko omakotitalo alueelle kyseiselle omakotitaloalueelle tyypillisine tasakattoineen ja pitkine parvekkeineen. Talo oli varusteltu välttämättömillä, mutta ei yhtään sen enemmällä. Vuokraemäntämme esitteli mökin varustuksen jutellen koko ajan iloisesti (ja nopeasti!) viroksi. Sana sieltä ja toinen täältä tuli suomeksi, tai sitten erehdyttävästi suomen kieltä muistuttavasti. Moni keskeinenkin asia jäi haperolle ymmärrykselle, mutta luotimme, että viikko nyt selvitään sähkölämmitteisessä ja vesijohdot sisältävässä mökkipahasessa, vaikka joka ikistä selontekoa ei tajuttukaan presiis. 

Vesiputkisto muuten oli niin huonossa kunnossa, että vesi valitettavasti haiskahti pahasti raudalle ja ämpäriin laskettaessa värikin paljastui hennon oranssihtavaksi. Lienee turha mainita, että juomavesi olikin erikseen. Vaikka mökin omistaja lupasi, että vesijohtovedestä voi keittää sumpit, me kyllä suosiolla lorottelimme kahvit ihan siitä kannetusta vedestä. Vesijohtovesi kun kelpasi niukin naukin suihkutteluun, sillä raudan haju yritti tarttua ihoon ja hiuksiin pesuhetkistäkin. Sauna oli myös siinä kunnossa, ettemme viitsineet edes harkita maksavamme 16 euron kertamaksua siitä ilosta. Lämmin vesikin pääsi lopahtamaan. Ehdimme käydä muutaman kerran jääkylmässä suihkussa ennen kuin mieheni älysi, että yksi merkitty katkaisija kolmen katkaisijan jonossa antaa virran lämminvesivaraajaan. 

Virolainen mummeli vartioi pihaa rukin kanssa!

Vaikka näitä peruspuutoksia nyt oli, mökki osoittautui silti kovin kotoisaksi ja puitteisiin sopivaksi. Makuusijoja oli ihan valittavaksi asti ja jokainen sai käpertyä itselleen sopivaan soppeen nukkumaan illan tullen. Mökin puutarha oli mieletön kasvihuoneineen, peruna- ja vihannespeltoineen sekä satoine kukkaistutuksineen. Rikkaruohon rikkaruohoa ei näkynyt missään ja ruohikko oli pehmeä kuin sammal. Haimme kasvihuoneesta ystävällisen vuokraemäntämme opastuksella yksi jos toinenkin aamu tuoreen puutarhakurkun ja muutaman kirsikkatomaatin leikattavaksi leivän päälle.

Kasvihuoneen satoa.

Söimme usein aamiaista ulkona terassilla auringonpaisteessa kuunnellen mehiläisten villiintynyttä surinaa runsaissa ruusupensaikoissa. Liljat nyökyttelivät väriloistossaan auringolle. Terassin erotti varsinaisesta pihasta taivaita kurkottelevat kärhöt ja ruusupensaat kasvualustanaan verkkoaita. Verkkoaitaa tuskin erotti kukkapuolelta, niin runsaina kukkivat nämä ihanuudet. Kukkaistutuksien joukossa oli runsaasti itselle tuntemattomampiakin lajeja. Tyydyin ihailemaan perinnekasvien joukossa kesää juhlivia ihanuuksia ja räpsimään järkkärillä kuvia silmät innosta kiiluen.

Ison pihan etuja oli myös lämpimät illat viinilasillisten äärellä, puhumattakaan laiskoista aamupalan jälkeisistä hetkistä, kun lapsi kirmasi pitkin pihaa innosta puhkuen ja aikuiset imivät auringonsäteitä itseensä hymy huulillaan. Puutarhassa vallitsi joka päivä huumaava kukkien tuoksu. Isoja sinne tänne lenteleviä sudenkorentopareja oli myös hauska seurata kahvikupposen ääreltä. Matin sanoja lainaten: "Elämä on ihmisen parasta aikaa!"

Jatkan Saarenmaan matkapostausta vielä myöhemmin toisella osalla, jossa kerron enemmän ruokapaikoista ja ruokailuista.

Munakoisosta moussakaan

Moussaka lienee yksi lempiruoistani. Kyseiseen muhevaan uuniruokaan mahtuu moni lempimakuni:

MUNAKOISO,
       TOMAATTI,
              PARMESAANI,
                      KANELI,
                            YRTIT,
                                 VALKOSIPULI,
                                         VALKOVIINI!

Moussakan olen onnistuneesti valmistanut jo vuosia Pastanjauhannan reseptillä. Lihansyöntiaikoina tuli hankittua tätä ihanuutta varten jopa lampaanjauhelihaa, mutta nyt uuden ruokavalion myötä lampainen versio muuttui soijarouhelaatikoksi. Makustelin jo aiemmin Hälsan's Kökin valmiin pakastefärssin maustemaailmaa sopivaksi juuri moussakaan - tuo pakastekasvismurekeaines nimittäin kun on valmiiksi maustettu - ja oikeassapa olin. Keittelin kyseisestä eineksestä aivan oivallisen korvikkeen lampaanjauhelihaversiolle. Väitän itsevarmasti, että muhevaa moussakaani mutustellessaan lihansyöjä ei viitsisi lihaista versiota edes villeimmissä haaveissaan kaivata.

MITÄ TARVITSET:

Uunivuoan pohjalle:

1 tai 2 munakoisoa (käytin itse yhden isohkon, mutta tuumasin saman tien, että kaksi olisi ollut parempi)

hyvää oliiviöljyä

suolaa

Tomaattikastike:

hyvää oliiviöljyä

2 sipulia

2 valkosipulia

1 pss Hälsan's Kökin kasvismureketta

hyvää tomaattimurskaa (käytin 1½ kirsikkatomaattitölkillistä)

kanelitanko

oreganoa

suolaa

valkoviiniä

Bechamel -kastike:

½ l (täys)maitoa

2 rkl voita

3 rkl vehnäjauhoja

suolaa ja pippuria

100g parmesaania

löysäksi vatkattu muna

TEE NÄIN:

1) Leikkaa munakoisot viipaleiksi leivinpaperin päälle. Pitkittäin on parempi kuin poikittaisviipaleet. Ripottele suolaa viipaleille ja anna itkettyä.

2) Silppua sipulit ja kuullota oliiviöljyssä. Lisää pannulla kasvismureke ja kääntele paistopintaa. Lorauta joukkoon tomaattimurska ja valkoviini (itse käytin viinin puuttuessa kuivaa omenasiideriä ja toimi sekin). Hulmauta sekaan kanelitanko ja oreganot. Suolaa. Anna kastikkeen porista miedolla lämmöllä n. 30-40 min. (Käytin itse kastikkeen maustamiseen kanelitangon puutteessa ihan peruskanelijauhetta ja ystävältäni saatua Kreikasta ostettua moussakamaustetta. Kyllä toimivat aivan hemmetin hyvin kastikkeen mehevöittäjänä ja maun syventäjänä. Hömpsyttelin joukkoon myös oreganoa.)

3) Pyyhi itkettyneet munakoisot talouspaperilla kuiviksi. Lorottele päälle oliiviöljyä ja paista uunin ylätasolla 225 asteessa pintaa. Voit myös paistaa viipaleet pannulla (itse en jaksanut), mutta varo öljyämästä munakoisoa liikaa, ettei siitä tule liian plötköä. Jos paistat viipaleet pannulla, voit valuttaa niistä ylimääräisen öljyn pois talouspaperin päällä ennen vuokaan latomista.

4) Valmista Bechamel -kastike. Sulata paksupohjaisessa kattilassa voi ja lisää sitten joukkoon vehnäjauho. Paistele hetki, mutta älä anna ruskettua. Lisää joukkoon kahdessa erässä esilämmitetty maito. Muista sekoittaa koko ajan, ettei kastike pala pohjaan. Alenna lämpöä. Kun kastike alkaa paksuuntua, lisää joukkoon juusto. Anna pulpahtaa pari kertaa ja nosta pois liedeltä. Suolaa ja pippuroi. Lisää joukkoon vatkattu muna. Antaa kastikkeelle paremman rakenteen ja ulkonäön.

5) Lado öljytyn uunivuoan pohjalle munakoisoviipaleet, kaada tomaattikastike päälle ja kruunaa komeus Bechamel -kastikkeella. Paista 180 asteessa n. 45 min. Paistopinta saa olla ruskealaikukas.

6) Anna vetäytyä n. 15 minuuttia ennen syömistä, jos vain maltat. Takaan, että maku on sata kertaa parempi kuin tulikuumana.