Tarina siitä, miksi +30-vuotiaat vanhemmat päättivät muuttaa perheen ruokavalion lihadieetistä kasvisversioon.
Aihe oli muhinut mielessämme jo pari vuotta. Aika ajoin kasvisruokaa tuli laitettua enemmän ja varsinaista siirtoliikettäkin mietittyä moneen kertaan, mutta niin vain se viimeinen päätös siirtyi siirtymistään. Jokin kasvisruokavalioon vaihtamisessa mietitytti. Nyt jo siirron tehtyämme voimme auliisti myöntää, että kyseessä oli ennen kaikkea mukavuudenhalu. Ajatus uudenlaisen kokkaamisen opettelusta tuskastutti, puhumattakaan siitä, miten hankalaksi läheiset muutoksen saattaisivat kokea. Suoraan sanoen pelotti, että kyläpaikoista alkaa tulla kiusaantuneita viestejä siitä, miten he eivät nyt tiedä, mitä meille tarjota. Ja tottahan se on, kasvissyöjä asettaa omat haasteensa tarjoamisten suhteen, jos ajatuksena oli tarjota juuri jotakin lihadieettin sopivaa. Joka tapauksessa siinä vaiheessa kun ymmärsin jokaista jauhelihapakettia ostaessani miettiväni, että ei pitäisi ostaa, koska tehotuotanto ja ekoasiat, tajusin, että kukaanhan ei varsinaisesti pakota ostamaan ja syömään lihaa. Ei ole järkeä tuskastella asian kanssa, jonka voi itse muuttaa. Muutama tehotuotantovideo vielä päälle ja päätös oli valmis ja täysin kristallinkirkas meille molemmille. Lopulta päätöksen tekeminen oli helppoa, sillä maailmantuskan poteminen on siitä kokonaisvaltainen juttu, että sille kun kerran silmänsä avaa, ei niitä enää niin vaan ummistetakaan. Ilman mitään jeesustelua ja osoittelua.
"Mitä te sitten niinku kesällä grillaatte?"
On tietysti selvää, että muutoksen tekeminen vaatii aina aikaa ja panostusta, mutta myös rohkeutta uskaltaa elää sen mukaan, mihin uskoo. Kun muuttuu, muut saattavat jollakin tapaa ahdistua ja kokea sen jopa"uhkana". Kun "joku ei kuulu joukkoon", se aiheuttaa aina pohdintoja ja joskus myös turhautumista, ärsytystäkin kanssaeläjissä. Emme varmaankaan ole ainoat kasvissyöjät, jotka kuulevat sekaravintoa syöviltä perusteluita omalle lihansyömiselleen. "Liha on vaan niin hyvää!" / "En osais tehdä kasvisruokaa!" / "Mitä te sitten niinku kesällä grillaatte?" / "Ei niitä tehotuotantovideoita kannata katsoa!" ovat kaikki tyypillisiä lauseita, kun kasvissyönti käy ilmi erilaisissa tilanteissa. Kasvissyönnillä ei ole tarkoitus erottautua syyllistämään lihansyöjiä, emmekä mitenkään ole kiinnostuneita kenenkään toisen valinnoista. Ja kyllä, liha on minustakin hyvän makuista. Ei minusta ikinä saa mitään "liha oksettaa mua" -vegeä, koska let's face it, olen syönyt lihaa n. 32 vuotta elämästäni. Ei se liha lihana ällötä sinällään mitenkään. Kyse on valinnasta luonnon puolesta. Jotakin siinä tietysti menettää, mutta paljon siinä voi myös saada. Ei tarvitse ainakaan enää tuskastella kaupan lihahyllyjen välissä turhan takia.
Usein saamme kuulla myös tietynlaisia kysymyksiä, kuten "Ettekö syö edes kanaa?". Emme, me emme syö edes kanaa, sillä kana on yhtä lailla tehotuotettua lihaa kuin mikä tahansa muukin liha Suomessa. Ja kanan syöminen ei ole mitenkään vähemmän epäeettistä kuin possun tai naudan popsiminen. Ihmiset tuntuvat sekoittavan vaalean ja punaisen lihan nauttimisen "terveyserot" myös kasvissyöntiin, vaikka kasvissyömisen perusteina harvoin on (yksin) ruoan terveellisyys. Sekaravinnon saa koostettua erittäin terveelliseksi, mutta ei kuitenkaan eettiseksi ja ekologiseksi, vaikka valitsisikin pääosin luomua. Siinä se vissi ero onkin: eettisyys ja ekologisuus. Emme halua syödä eläimiä, koska tehotuotanto-olosuhteet ovat karmaisevat ja täysin järjenvastaiset. Emme halua syödä lihaa, koska se lisää kasvihuonepäästöjä merkittävästi ja on ilmastonmuutoksen kannalta paljon merkittävämmässä roolissa kuin vaikka autolla ajaminen. Ja ei, emme halua ummistaa näiltä faktoilta silmiämme, vaikka suurin osa muista ihmisistä niin tekeekin joko tietämättömyyttään tai jostakin muusta syystä. Ja ei, emme ole myöskään halukkaita potemaan syyllisyyttä muiden valintojen puolesta, joten sinä lihansyöjä siellä, tee omat valintasi ja kanna niistä vastuusi. Me kannamme vastuun vain oman perheemme valinnoista, joten selittelyitä ei tarvita. Emmekä liioin halua syyllistää tai käännyttää ketään. Avointa keskustelua eri valinnoista toki voi käydä, kunhan ei tarvitse mennä puolustuslinjoille/vastakkainasetteluun. Ja jos joku kokee kasvissyömisen lähipiiristämme kovin hankalana, ei siinä mitään, tuodaan tofut kyläpaikkaan messissä! Olemma lapsen maitoallergiankin kohdalla raijanneet mukanamme erinäisiä soijamaitotölkkejä, joten ei se ole sen kummempi juttu.
Usein saamme kuulla myös tietynlaisia kysymyksiä, kuten "Ettekö syö edes kanaa?". Emme, me emme syö edes kanaa, sillä kana on yhtä lailla tehotuotettua lihaa kuin mikä tahansa muukin liha Suomessa. Ja kanan syöminen ei ole mitenkään vähemmän epäeettistä kuin possun tai naudan popsiminen. Ihmiset tuntuvat sekoittavan vaalean ja punaisen lihan nauttimisen "terveyserot" myös kasvissyöntiin, vaikka kasvissyömisen perusteina harvoin on (yksin) ruoan terveellisyys. Sekaravinnon saa koostettua erittäin terveelliseksi, mutta ei kuitenkaan eettiseksi ja ekologiseksi, vaikka valitsisikin pääosin luomua. Siinä se vissi ero onkin: eettisyys ja ekologisuus. Emme halua syödä eläimiä, koska tehotuotanto-olosuhteet ovat karmaisevat ja täysin järjenvastaiset. Emme halua syödä lihaa, koska se lisää kasvihuonepäästöjä merkittävästi ja on ilmastonmuutoksen kannalta paljon merkittävämmässä roolissa kuin vaikka autolla ajaminen. Ja ei, emme halua ummistaa näiltä faktoilta silmiämme, vaikka suurin osa muista ihmisistä niin tekeekin joko tietämättömyyttään tai jostakin muusta syystä. Ja ei, emme ole myöskään halukkaita potemaan syyllisyyttä muiden valintojen puolesta, joten sinä lihansyöjä siellä, tee omat valintasi ja kanna niistä vastuusi. Me kannamme vastuun vain oman perheemme valinnoista, joten selittelyitä ei tarvita. Emmekä liioin halua syyllistää tai käännyttää ketään. Avointa keskustelua eri valinnoista toki voi käydä, kunhan ei tarvitse mennä puolustuslinjoille/vastakkainasetteluun. Ja jos joku kokee kasvissyömisen lähipiiristämme kovin hankalana, ei siinä mitään, tuodaan tofut kyläpaikkaan messissä! Olemma lapsen maitoallergiankin kohdalla raijanneet mukanamme erinäisiä soijamaitotölkkejä, joten ei se ole sen kummempi juttu.
Minulla on tänään syntymäpäivä. Sain rakkaalta rikostoveriltani, armaalta mieheltäni, lahjaksi Tuija Ruuskan "Aurinkomaa - koko perheen kasvikeittokirja" -kirjan. Ihastuttava kansi ja vielä ihastuttavampi kuvitus sisäsivuilla, puhumattakaan kirjan sisällöstä noin muuten. Tämä kirja lienee tuttu kelle tahansa kasvissyöjälle, mutta noviisikasvissyöjäperheessä vielä tuntematon kaveri. Kertavilauksella vaikuttaa siis vallan kattavalta paketilta ja sopii nimenomaan aloittelevaan kasvissyöntiin opaskirjaksi. Kirjassa kerrotaan laajasti terveellisestä kasvissyömisestä ja opetetaan lukija koostamaan ateriat siten, että tarvittavat ravintoaineet on taattu uudessakin ruokavaliossa. Kirjassa esitellään tärkeimpiä raaka-aineita ja se soveltuu perheen tarpeisiin vauvasta vaariin. Tulee tehokäyttöön ja suureen tarpeeseen tämä.
Ja niin, kesällä me muuten grillataan varmaan ainakin jerk seitania.
Ja niin, kesällä me muuten grillataan varmaan ainakin jerk seitania.
Alun sarjakuva on Aino Sutisen. Selvyyden vuoksi: kuvaa oman perheemme asennetta ennen kasvisruokavalioon siirtymistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Anna palaa (mutta ei pohjaan)!