keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Hello Kitty -täytekakku


Olemme muodostaneet vanhemman siskoni kanssa perinteen, että valmistan hänen tyttärilleen synttärilahjaksi toiveiden mukaisen täytekakun. Siskon esikoisen kuusivuotiskakkutoive tuli multimediaviestinä, joka sisälsi kuvan täytekakusta, jonka koristeena oli kakkukestejä viettävä Hello Kitty. Tuumasin heti kärkeen, että kohollaan olevia hahmoja ei kannata kesäkuun kosteisiin hellesäisin valmistaa, sillä koristeet nuupahtaisivat alta aikayksikön. Myöskään kerman kanssa ei kannattaisi kauheasti puljata, joten massakuorrutteinen kakku melko matalilla koristeilla olisi varmin hellesäässä pärjääjä. Ja matalilla koristeilla saa myös mukavasti ilmettä kakkuun.



Tällä kertaa ajattelin hieman oikaista näpertelyn suhteen ja ostin valmiita pikeerikukkia sekä suklaakirjaimia ja -numeroita koristeluun. Omasta takaa löytyi sattumalta pari muovista Hello Kitty -figuuria taannoisista Kindermunista. Säästelin niitä itse asiassa erääseen toiseen HK -kakkuun, joka ei sitten koskaan toteutunut. Ajattelin, että nyt jos koskaan on oiva aika laittaa pikku figuurit viimein matkaan. Minulla ei muuten ole kakun koristeiden suhteen pakkomiellettä syötävyyden suhteen, joten muoviset katit sopivat koristeiden joukkoon mielestäni aivan oivallisesti. En todellakaan ole niin venyvillä hermoilla varustettu, että kykenisin väsäämään aidon näköisen Hello Kittyn marsipaanista. Joku muu sen varmasti tekisi ilomielin, mutta kun henkilökohtaisesti en tunne suurta vetoa tällaiseen nysväilyyn, annoin mennä muovisilla versioilla. Pikku kissat viettävät kakun päällä muffinssikestejä. Muffinssit lautasineen väsäsin marsipaanista ja koristerakeista. Eivät ole täydellisiä ei, mutta ihan kelpoja silti!


Hello Kitty -kissan naaman tein senkin marsipaanista. Mustat viikset, rusetin ääriviivat sekä koristeet ja nenän keltainen täplä on väritetty elintarviketusseilla. Toimivat aika kivasti, vaikka kostealla säällä marsipaanin päälle piirtäminen onkin hieman sotkevaa ja epäsiistiä puuhaa. Minua ei pienet kauneusvirheet niin haittaa, koska en ole ammattilainen ja tällä kertaa en vain jaksanut väsäillä viiksiä ja silmiä mustasta marsipaanista pyörittelemällä. Ihan mukiinmenevät ne ovat noinkin, joten voin kyllä suositella tusseja koristelusta innostuneelle. Monesti olen niitä tarvinnut nimenomaan pienten yksityiskohtien tekoon. Luulenpa vaan, että tussit toimisivat vähemmän hikoilevan sokerimassan tai vaahtokarkkimassan päällä paljon siistimmin.


Täytteenä tässä kakussa oli sankarin makumieltymysten mukaan luomumansikkahilloa ja valkosuklaakermaa. Valkosuklaahan myös jämäköittää täytteen, kun saa vaan makustua jääkaapissa kakun välissä yön yli. Helpottaa jälleen kerran kakun kuorruttamista. Marsipaanin alle sipaisin ohuen pinnansiistimis- ja marsipaaninliimaamiskerroksen samaista valkosuklaakermaa. Kun päällystämisen tekee samana päivänä, ei sokerikreemejä marsipaanin alle tarvita.

maanantai 1. heinäkuuta 2013

Sitruunainen ja taivaallinen täytekakku

Appiukkoni pyysi minua valmistamaan nuorimman poikansa yo-juhliin kakun. Samaisena kauniina kesälauantaina juhlittiin myös appeni eläkkeelle jäämistä, joten kakulle todella oli tilausta! Juhlakansaa oli tulossa partyihin noin 30 henkilön verran, joten täytekakkukin oli kokonsa puolesta komea.


Kakkua kun oli nauttimassa se kolmisenkymmentä suuta, oli kakulla siis myös kokoa ja paksuutta. Tein kolme kääretorttupohjaa kakkua varten, joihin vatkattiin yhteensä 12 munaa. Kakku mahtui juuri ja juuri kakkualustalleni.


Kesäisen juhlakakun täyttö on aina makuasia, mutta itse pidän kovasti raikkaammista yhdistelmistä. Henkilökohtainen suosikkini on sitruunakiisseli yhdistettynä diplomaattikreemiin. Makupari on samalla juhlava, mutta hieman yllätyksellinen ja kepeän kirpsakka.

Diplomaattikreemin perusohjeen löydät näppärästi tästä linkistä. Itse tehty diplomaattikreemi ei muistuta lainkaan kaupan kakkujen tahnamaista tönkkiä, vaan on kuohkeaa ja maukasta vaahtoa. Kreemi kylmetessään hieman jähmettyy, mikä auttaa kakkua pysymään kuosissaan paremmin. Pelkkä kermavaahto herkästi hyllyy ja lössähtelee.

Sitruunakiisselin ohjeen nappasin Kinuskikissalta. Jos muuten ei itse pidä diplomaattikreemistä, voi sen sijaan kiisselin kaveriksi tehdä linkin takaa löytyvää kermavaniljarahkatäytettä. Sekin on kuohkeaa ja maukasta. Voin hyvin suositella.


Koristeet on tehty valkosuklaasta spritsaamalla. Myös valkolakki on valmistettu valkosuklaasta ja erilaisista koristerakeista. Se on yksinkertaisuudessaan tehty siten, että piirsin leivinpaperille yo-lakin, laitoin kuvan marsipaanin päälle ja terävähköllä marsipaanityökalulla painoin leivinpaperin läpi lakin ääriviivat marsipaaniin. Sitten tursottelin alue kerrallaan valkosuklaata lakkiin ja ripottelin reippaasti raetta päälle. Tein muuten lyyran ihan ensimmäiseksi, koska enää jälkikäteen se ei olisi onnistunut.


Kakku sai runsaasti kehuja juhlijoilta. Täytyy myöntää, että itsekin pidin kakun mehevyydestä. Sitruunaiset asiat harvemmin tuottavat pettymystä!

tiistai 18. kesäkuuta 2013

Mansikkainen tofupinaattisalaatti



Kesä! Mansikat! Valoisat asiat! Sen kunniaksi eräänä päivänä jääkaapin kätköistä syntynyt salaatti, joka osoittautui melkoisen makoisaksi tapaukseksi. Mansikkasalaattia tosin kannattanee oikeasti tehdä vasta suomalaisen sesongin alkaessa, mutta näistä espanjalaisista kavereista oli myös ihan oivaksi salaattiraaka-aineeksi. Vaikka eihän se nyt kovin ekoa olekaan rahdata mansikoita toiselta puolelta Eurooppaa suomalaiseen ruokapöytään, kun oma mansikkakausi on ihan ovella. 



MITÄ TARVITSET (kahteen salaattiin):

10-15 kpl tuoreita mansikoita
reipas köntsä cantaloupemelonia (tai jotakin muuta mehevää melonia)
½-1 rasiallinen (baby)pinaattia
varhaiskaalia maun mukaan
muutama tuore herkkusieni
1-2 pkt marinoitua tofua (käytin tähän Taifun -merkin Rosso-marinoitua versiota, ooh ja aah!)
hyvää öljyä (esim. avokado)
suolaa ja mustapippuria
vajaan puolikkaan sitruunan mehu

TEE NÄIN:

1) Leikkaa mansikat n. neljään osaan. Ota melonista siemenet ja kuutioi reiluhkoiksi suupaloiksi.
Herkkuisat tofut!
Hienonna varhaiskaali sopivaksi silpuksi.

2) Ota kaksi lautasta. Laita keskelle varhaiskaalikeot ja asettele mansikka- ja melonipalat lautasen laitamille nätiksi poluksi.

3) Kuumenna pannulla loraus avokadoöljyä ja paista viipaloituja herkkusieniä niin, että ne antavat kuumuudelle periksi. Lisää sitten joukkoon pinaatti ja freesaa nopeasti notkeaksi. Suolaa ja pippuroi, kaada sitten varhaiskaalin päälle.

3) Kuutioi tofu ja paista kullanruskeiksi paloiksi öljyssä pannulla. Jaa kahdelle lautaselle.

4) Lorota koko komeuden päälle vielä inanen öljyä, kieräytä muutama kierros suolaa ja pippuria sekä purista sitruunasta makuyhdistelmään viimeinen twisti.

5) Nauti jääkaappikylmän hyvän ja raikkaan valkoviinin kanssa.

maanantai 17. kesäkuuta 2013

Hunajapolkka


Ystäväni S kävi taas tuunauttamassa polkkansa. Tällä kertaa polkka sai myös hunajaisen kultasävyn kruunukseen, jota S toivoi jo edellisleikkuukerralla toteutettavaksi kesäkuun leikkauksen yhteydessä. Käytin sävyn luomiseen Syossin kestoväriä sävyssä Golden Honey (6.7). Pohdin pitkään ennen varsinaista valintaa, millä kutosen tummuusasteiselle tukalle saisi kauniin kullanhohtoisen sävyn vaalentamatta tukkaa liiaksi, mutta kuitenkin sen verran, että koko sävy kirkastuisi kauniin lämpimäksi hohteeksi. Pallottelin seiskan ja kutosen sävymaailmojen välillä ennen kuin päädyin tuohon 6.7 sävyyn. Golden Honey oli kyllä täysin nappi valinta! Hiukset muuttuivat juuri oikeanlaiseksi kultahunajaiseksi kehräksi korostamaan leikkauksen naisellisuutta. Nyt alkaa näyttää tämä polkka varsin sievältä ja myös kesäisen keveältä, vaikka itse sanonkin. Tästä näet muuten tämän polkan syntytarinan aiemmat vaiheet.


Sivulla alkaa olla lyhyen mallin kasvatuksen/malliin leikkaamisen jälkeen tarpeeksi pituutta, että polkan linja saa sille kuuluvan riittävän volyymin.



S:llä on luonnonlaineikas paksu tukka, jota olen aina halunnut korostaa leikkaustekniikalla. Lainekiharat antavat kampaukselle lisää pehmeyttä ja myös luontevaa lennokkuutta.


Otsatukkaa kevennettiin aika rajulla kädellä, ettei tulisi moppimaista efektiä. Tällä kertaa otsis leikattiin suoraksi edelliskerran vinon mallin jälkeen. S oli itse ehtinyt leikkausten välissä vinon mallin suoristaa, joten jatkettiin luontevaksi koetulla tiellä. Sattumoisin nyt silmälasitkin pääsivät hiusten kaveriksi lämpimään sävymaailmaan!

maanantai 3. kesäkuuta 2013

Perinteinen, mutta vegaaninen, lasagne

Lasagne kuuluu eittämättä perheemme herkkuruokiin. Sitä valmistetaan aina aika ajoin yhtäläisellä innolla. Uusien tuulien myötä lasagnereseptin kanssa on tullut tehtyä muutoksia. Vaikka emme ole vegaaneja, valmistan mielelläni kotiruoan ilman eläinperäisiä ainesosia. Päädyin kokeiluissani herkulliseen lopputulokseen, joten päätin jakaa ohjeen myös muille. Käytin tähän lasagneen ohjeessa olevaa juustokastiketta, mutta laitoin mukaan vegaanisen version Bechamel -kastikkeesta, joka on siis se ihan perinteinen lasagnen valkoinen kastike. Juuston ystävänä kehittelin tätä kyseistä lasagnea varten kuitenkin juustoisemman version, joka maistuikin oikein hyvältä.

Lasagnekokeilut eivät varmasti pääty tähän, vaan uudenlaisia reseptejä tulee kehiteltyä, joten uusiakin ohjeita varmasti vielä ilmestyy. Hyvää nimittäin kannattaa aina viedä eteenpäin kohti täydellisyyttä. Mielessä pyörii esimerkiksi punaviinin hyödyntäminen tomaattikastikkeessa... Hyvää lasagnea tuli tästäkin, ilman tosin sitä punkkua.


MITÄ TARVITSET:

Tomaattibasilikakastike:

1 prk valmista (basilika)tomaattikastiketta
1 tlk (luomu)tomaatteja (kokonaiset on mielestäni mehukkaampia kuin murska)
1-2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
1,5 pkt (luomu)tofua (maustamaton passaa tähän oikein hyvin)
mustapippuria myllystä
1 tl kasvisliemijauhetta (ole tarkkana, ettei tule liian suolaista, sillä valmiissa tomaattikastikkeessa saattaa olla suolaa reippaastikin)
1 tl paprikajauhetta
ripaus sokeria 
reilusti silputtua tuoretta basilikaa (n. ruukullinen)

Juustokastike:

1 tlk kaurakermaa (suosittelen Nordicin)
100g soijajuustoa mozzarellamaussa, joku tuhdimpikin maku kyllä käy)
mustapippuria myllystä
½-1 tl muskottipähkinää (maistele ja lisäile makusi mukaan)

TAI

Bechamel -kastike:

60g margariinia (suosittelen Keijun sinistä)
50-60g (vajaa dl) vehnäjauhoja 
1 l makeuttamatonta soijamaitoa
muskottipähkinää
suolaa

Lisäksi:

lasagnelevyjä (käytin itse pinaattisia, tulee nätti väri)
soijajuustoa päälle

TEE NÄIN:

Tomaattibasilikakastike:
1) Silppua sipulit ja kuullota oliiviöljyssä. Murenna joukkoon tofu ja paista pintaan väriä.

2) Lisää pannulle tomaattikastike ja tölkkitomaatit. Jos käytät kokonaisia, riko ne paistinlastalla pienemmiksi.

3) Anna porista hetken ja mausta sitten. Lisää vasta loppuvaiheessa basilikat kastikkeeseen. Siirrä syrjään tekeytymään.

Juustokastike:
1) Laita kattilaan kerma ja juusto. Anna juuston sulaa kermaan ja kastikkeen pulpahtaa muutaman kerran.

2) Lisää joukkoon mausteet.

Bechamel -kastike:
1) Kuumenna soijamaito kattilassa.

2) Sulata paksupohjaisessa kasarissa/pannulla margariini ja lisää siihen vehnäjauho. Paista vehnäjauho varovasti, mutta älä anna ruskistua.

3) Lisää kuumennettu soijamaito liruna kasariin/pannulle koko ajan sekoittaen.

4) Anna varovasti kiehua muutama minuutti ja mausta sitten muskotilla sekä suolalla.



Kokoaminen:
1) Laita uunivuoan (neliskanttinen ajaa asiansa paremmin) pohjalle kerros tomaattikastiketta ja sen päälle liruna juustokastiketta/Bechamel -kastiketta.

2) Lisää sitten kerros lasagnelevyjä ja toista kastikekerros.

3) Jatka samalla tavalla n. 3 kerrosta. Säästä viimeiseksi kastikekerros. Jos jätät lasagnelevyt päällimmäisiksi, ne palavat uunissa koviksi. Ripottele päälle vielä juustokerros.

4) Paista uunissa keskilämmöllä +200 asteessa n. 30 minuuttia.