Sähäkkä Smaragdi - Pin Up Babe!

Kaunis K!

Rakas sukulaisnaiseni luotti jälleen kerran kampaamo- ja meikkauspalveluihini pestaten minut häävieraslookin tekoon. Tämä neito on kovasti kiintynyt pin up -tyyliin, joten samalla linjalla jo aiemmin hänelle tekemieni kampausten suhteen mentiin. Itsekin kyseisestä tyylistä pidän kovasti naisellisine hiuksineen ja huomiota herättävine rajauksineen, joten tehtävä oli jälleen kerran hyvin mieluinen. 

Tällä kerralla päädyin aiemmin hänelle tekemäni etukiehkuratyyppisen heiton sijaan kieputtamaan hiukset kahdelle tötterölle, joita pin up -kielessä kutsutaan nimellä victory rolls. Näitä hauskoja kiehkuroita voi laitella hiuksiinsa oikeastaan miten kuten vain, mutta tyypillisimmillään ne ovat juurikin tuossa hiusten etuosassa osoittaen toisiaan päin. Alla olevista kuvista näkyy aitoja ja niitä perinteisiä vintage victory rollseja.

 

Itse päädyin kuitenkin erilaiseen ratkaisuun hiusten kieputtamisen suhteen, sillä halusin tuoda kampaukseen tujauksen rokkihenkisyyttä ja tämän päivän menoa. Kiharatkaan eivät ole täydellisessä yhdenmukaisessa kiehkurassa takaosasta, vaan jätin sinnekin vapaampaa villiä käkkärää, sillä K:n asu ei ollut ihan niin samalta pin up -vuosikymmeneltä, vaikka aivan valloittava mekko olikin. Myös K:n hiusten selkeä polkkamitta toi omat haasteensa niin rullien kuin takaosan tekemiseen. Rullien tekemiseen löytyy netistä pilvin pimein erilaisia videoita, mutta vaikka niitä kuinka tuijottaa, vaatii kieputtelu hieman asettelua ja sellaista hakemista, että jos et ole kovin kokenut tukanväkertäjä, suosittelen harjoittelemaan ennen h-hetkeä rullien tekemistä. Periaatteessahan koko homma on melko yksinkertainen, mutta monet pienet elementit, kuten tupeerauksen riittävyys mutta rullan pinnan siistinä pitäminen ilman tupeerauksen aukiharjaamista, voi vaatia oman aikansa.

Upea mekon smaragdinvihreä väri innosti sitten jatkamaan sävymaailmaa myös silmiin, joihin uskaltauduin tällä kertaa tekemään melko vahvan meikin. Varjostus nostettiin korkealle kohti kulmaluuta sammalenvihreällä ja upeasti kiiltelevällä sävyllä. Valoa ja iloa tuomaan lisättiin inanen kultaa silmän  viimeiseen kolmannekseen ja etenkin sisänurkkaan. Koko komeus kruunattiin kaksinkertaisella pin up -rajauksella. Ensin alle tavallista mustaa eyelineriä siipimallisena rajauksena ja ihan kiinni tähän linjaan yläpuolelle ohut kimaltava juuri passelinsävyinen vihre eyeliner tuomaan sopivaa blingiä lopputulokseen. Iho pyrittiin pitämään suht siistinä ja selkeänä, kuten myös raikas korallinen huulimeikki.

Kuvalähteet: kuva 1, kuva 2

Vegaaninen banaanikeikauskakku

Tätä kakkua kannattaa testata, kun kotoa löytyy pari ylimääräistä parhaat päivänsä nähnyttä banaania. Silloin hedelmäliha on sopivan makeaa täytteeseen. Kakku on muuten mielettömän mehukasta ja ihanan pehmeää ihan pelkältä taikinaosioltaankin. Rupesin heti miettimään, että sovellan joskus vielä kakkutaikinaohjetta esimerkiksi muffinsseihin, koska se sopisi rakenteensa puolesta niihin täydellisesti. Juuri tämän kaltaista kakkuohjetta olen kaipaillutkin, jossa itse taikinaosuus ei jää liian kuivaksi tai mauttomaksi. Kiitos kuuluu varmaankin soijajogurtille, joka on kyllä uskomattoman monikäyttöinen kaveri!

Ohjeen löysin Celine Steenin ja Joni Marie Newmanin kirjasta "Vegaanikeittiön käsikirja", jonka ensin lainasin kirjastosta, mutta ihastuttuani monipuolisiin resepteihin, päätin hankkia sen myös omaksi. Eipä ole kaduttanut. Varmasti blogin puolella tullaan nautiskelemaan vielä usein kyseisen kirjan herkullisista taidonnäytteistä!

MITÄ TARVITSET:

Täyte:

reilu 2 dl fariinisokeria
½ dl vegaanista margariinia (itse käytin sinistä Keijua)
½ tl kanelia
(2 rkl tummaa rommia [jätin itse pois])
2 kypsää banaania

Kakku:

reilu 1 dl vegaanista margariinia
vajaa 2 dl ruokosokeria (tavallinen käy myös)
½ dl pellavansiemenrouhetta (laitoin tilalle mantelijauhoa)
3/4 dl lämmintä vettä (jos laitat pellavansiemenrouhetta)
1 tl vaniljasokeria
3,5 dl vehnäjauhoa (voi käyttää myös täysjyvää, ainakin osin)
1 tl leivinjauhetta
½ tl soodaa
ripaus suolaa
reilu 1 dl soijajogurttia (käytin Alpron luomu maustamatonta)

Tarjoiluun:

vaniljakaurajäätelöä

TEE NÄIN:

1) Kuumenna uuni 180 asteeseen ja voitele halkaisijaltaan 20-senttinen kakkuvuoka.

2) Sekoita fariinisokeri, margariini ja kaneli pienessä kattilassa keskilämmöllä. Seos on valmis, kun margariini sulaa ja seos on tasaista. Kaada seos kakkuvuoan pohjalle.

3) Leikkaa banaanit viipaleiksi ja asettele vuokaan fariiniseoksen päälle.

4) Vatkaa margariini ja sokeri vaahdoksi. (Sekoita pellavansiemenrouhe lämpimään veteen ja vatkaa vähitellen margariiniseoksen joukkoon.)

5) Yhdistä jauhoihin leivinjauhe, sooda, suola ja vaniljasokeri. Sekoita erissä margariinivaahtoon.

6) Hämmennä joukkoon soijajogurtti ja lusikoi valmis taikina banaanien päälle varovasti.

7) Paista n. 45-55 minuuttia, kunnes kakku on kullanruskea ja keskelle työnnetty puutikku ei nappaa mukaansa löysää taikinaa.

8) Anna jäähtyä n. 10 minuuttia, jonka jälkeen irroita kakun reunat veitsellä irti vuoasta. Kumoa tarjoilulautasella ja nauti kaurajäätelön kanssa.

Syksyn punaisia raitahiuksia

Syksy putkahti hiusvärienkin muodossa. Pari ystävääni toivoi piristystä kesän haalentamille hiuksilleen. Molempien osalta päädyimme raidoitettuun punatukkaan. Kumpaisellakin on aiemminkin ollut punaiset hiukset, joten sen suhteen ei muutosta tullut, mutta raidoitusta ei kummallakaan ollut ollut vähään aikaan.

Ystäväni tukka on ihastuttavan luonnonkihara, mutta samalla kiharalle tukalle tyypilliseen tapaan kuivahko ja kesällä auringosta nokkiinsa herkästi ottava. Nytkin jo yli olkapäiden venähtänyttä tukkaa piti saksia noin 10 senttiä. Otsatukka muotoiltiin tällä kertaa pyöreäksi kehystämään kasvoja. Sävyn suhteen tehtiin suurempia muutoksia. Olin ehdottanut ennenkin tukan raidoittamista elävöittämään punasävyistä ja perustyyliltään melko muuttumatonta mallia, mutta vaalennusvoidehässäkät eivät tule tämän pään kanssa kovin helposti kyseeseen. Vaalennusaineella saa helposti jo valmiiksi villaisen hiuslaadun aivan rastoille, joten päädyimme raidoittamaan tukan siten, että osa auringon vaalentamista hiuksista jätettiin yksinkertaisesti värjäämättä. Levitin folio-osuuksiin hiustenhoitoainetta, jotta raitaosiot pysyivät erossa muun tukan värjäyksestä. Loppuhiukset värjättiin yhtä astetta tummemmanpunaisiksi säilyttäen kuitenkin sävyssä luonnollisuus. Lopputuloksesta tuli raikas ja keveä.

Raitaa ja ruosteenpunaa.

Jos edellinen tukka oli karhea, oli tämä toinen sen sijaan hyvin liukas, lasimainen ja aivan tikkusuora. Hiukset olivat päässeet venähtämään lyhyestä mallista jo korvien yli ulottuvaksi. Ehdotinkin, jos leikkaisimme A-linjaisen, mutta lyhyehkönä pysyvän polkan, kun materiaalia sähäkkää polkkaa varten oli nyt päässyt syntymään. Mallia korostettiin värjäyksellä. Ystäväni toi mukanaan kaikki mahdolliset värijämänsä, jotka kaappiensa kätköistä löysi. Mukana oli kuparia, tummempaa kirkkaanpunaista ja raidoitusainetta. Kaikki käytettiin! Sekoitimme punaisista sopivan sävyn pituuksille ja raidoitusaineella teimme hiusten alle valoraitoja.  Pirteä kokonaisuus siitä sukeutui lopulta!

     

Takaa lyhyempi helposti laitettava pirteä A-linjainen polkka.

Kaasojen kikkaraiset kukkakampaukset

Eräs nyt jo entinen työkaverini pyysi minua laittamaan kaasoillensa kampaukset suurena päivänä. Lupauduin mukaan. Ensin oli puhetta lettikampauksista, mutta lopulta saimme kaasojen kanssa vapaat kädet. Koska ohjeistus oli sanalla sanoen väljä, oli minulla hieman improvisoitavaa kampausten suhteen. Huomasin, että hyvin suunniteltu on kyllä puoliksi tehty myös kampausasioissa. Kun oma rima on selkeästi jo korkeammalla, en tuntenutkaan oloani vapaan flowmaiseksi luovassa prosessissa, vaan hetkessä eläminen tuotti lähinnä ahdistusta lopputuloksen suhteen. 

En ollut itse näihin kampauksiin niin täysin tyytyväinen kuin kunnolla suunniteltuihin versioihin todennäköisesti olisin ollut, mutta sain kuitenkin kahteen eri tukkamateriaaliin rakennettua jotakin samaa ilmettä ja ideaa kaasomaiseen tyyliin. Tässäpä nämä tämän kertaiset kikerrykset.

Tumman kaason kiharakokoelma.

Vaalean vienot väkkyrät.

Vaaleanpunainen liljoin koristeltu ristiäiskakku

Naapuri pyysi toisen vauvansa synnyttyä, että tekisin heille ristiäisiin kakun. Ilahduin pyynnöstä ja suostuin tietenkin! Tytön ensimmäisiin juhliin on suuri kunnia saada valmistaa juhlapöydän komistus. Naapuri luotti minun näkemykseeni kakun koristelun suhteen, sillä ainoina toiveina oli vaaleanpunainen väri ja liljakoristeet. Myöhemmin naapuri vielä toivoi, että kakun täytteeksi tulisi mustikkaa ja kinuskia. 

Tein kakusta lopulta kaksitäytteisen, eli toiseen kerrokseen meni mustikkaa ja kermavaahtoa, toiseen kinuskia ja kermavaahtoa. Päätin kokeilla ensimmäistä kertaa blueberry curdin valmistamista kakuntäytteeksi, kun oli mahdollisuus käyttää siihen mustikoita. Ohjeen nappasin luottokakkubloggaajaltani Kinuskikissalta. Innostuin myös kinuskitäytteestä, sillä valmistin sen ensimmäistä kertaa kondensoidusta maidosta. Kondensoitua maitoa löydät isommista ruokamarketeista säilykehyllystä. Sisällä on siis makeutettua siirappimaista maitoa, jota keittämällä kattilassa saa aikaan kinuskia. 

Kondensoidun maidon keittäminen kinuskiksi:

1) Tölkki laitetaan avaamattomana kiehumaan 3 tunniksi veteen. Valitse riittävän syvä kattila, jotta saat tölkin kokonaan peitettyä vedellä.

2) Lisäile vettä keittämisen aikana sitä mukaan, kun tarvitsee. Vettä kun höyrystyy keittämisen aikana pois kattilasta.

3) Jäähdytä keitetty tölkki kylmässä vedessä. Avaa purkinavaajalla ja ihastele paksua ihanaa kinuskia!

Alun perin ideana oli kuorruttaa kakku marsipaanilla, lisätä johonkin kulmaan aiemmin sokerimassasta muovailemani ja elintarvikevärein koristemaalaamani liljat sekä spritsata valkosuklaasta muutama koukero kohti toisia kulmia. Suunnittelin lisäksi laittavani hieman sokerihelmiä sinne tänne viimeiseksi silaukseksi. Toisin kävi. Käytin kakun kuorruttamiseen ensimmäistä kertaa Dr Oetkerin vaaleanpunaiseksi värjättyä marsipaania. Se oli virhe, sillä kyseisen lafkan marsipaani käyttäytyi oudon tahmaisesti ja lötkösti. Ilmakin toki oli kostea ja lämmin, mutta olen ennenkin samankaltaisella säällä kakkuja marsipoinut, eikä vastaavanlaisiksi yltyneitä ongelmia ole ennen tullut vastaan Sallisen marsipaanikuorrutteilla. Kaulitun marsipaanin asettaminen kakun päälle osoittautuikin varsin haasteelliseksi, jonka vuoksi marsipaani mm. repeytyi reunoilta ja meni vekille päälliosalta - jotakin, mitä minulle ei ole koskaan ennen sattunut. Luojan kiitos olin varautunut reilulla määrällä marsipaania, sillä sain korjattua reunaosion ylimääräisellä palalla, jonka koristelin pitsireunaiseksi ja vielä lisäkaunistin pitsin sokerihelminauhalla. Vekin ratkaisin siten, että tein sille pari kaveria, jolloin se näytti ikään kuin laskeutuvalta kankaalta, eikä virheeltä. Näitä laskoskuorrutteitahan aina aika ajoin näkee eri kakkublogeissa, joten tiesin sen näyttävän aika kivalta. Lisäsin sitten liljat (jotka nekin meinasivat sään takia olla kuivumatta, mutta sitten kuivuivatpa juuri h-hetkeksi kumminkin!) keskelle ja muutamia aiemmin pikeeristä spritsaamiani vihreitä lehtiä kukille kaveriksi.

Lopulta olin kakkuun ja sen koristeluun tosi tyytyväinen. Makukin vaikutti erinomaiselta, mitä ehdin koemaistaa jämäpaloista. Sain myös naapurilta palautetta, että kakku oli maistunut juhlaväelle hyvin.